Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n toivomuslistalle on pitkään kuulunut työntää iso osa asiantuntijoita ja ylempiä toimihenkilöitä työaikalain ulkopuolelle. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan asia on ollut esillä myös Säätytalolla käytävissä hallitusneuvotteluissa.
Jos näin kävisi, monen ylemmän toimihenkilön ja hänen perheensä elämä muuttuisi. Kyse ei ole mistään pienestä, marginaalisesta joukosta. Ylemmissä toimihenkilöissä on johtajia, mutta myös erilaista asiantuntijatyötä tekevää insinööriä, ekonomia ja muuta korkeasti koulutettua väkeä.
Näiden ihmisten jättäminen työaikalain ulkopuolelle tarkoittaisi, että jatkossa heillä ei olisi työaikaa tai sen seurantaa. Näin ollen myöskään työaikakirjanpitoa ei tarvittaisi. Jokainen tällaista työtä tekevä voi pohtia, mitä se saattaisi tarkoittaa.
Työaikalaki on säädetty turvaamaan kaikkien työssä käyvien työmäärää ja -aikaa, mukaan lukien asiantuntijat. Työaikalain ulkopuolelle jättäminen ei aiheuta vain suurta epätasa-arvoa työntekijöiden välillä, sillä on myös merkittävä yhteys työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja julkiseen talouteen.
Kyse ei ole vain menetetyistä euroista vaan myös elämänlaadusta.
Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen ongelmista aiheutuvat kustannukset ovat jo nyt mittavat. Epäsuorien kustannusten lisäksi ylempien toimihenkilöiden jättäminen työaikalain ulkopuolelle aiheuttaisi myös suoranaisesti loven julkiseen talouteen menetettyinä verotuloina, kun ylitöitä ei enää tekijöilleen korvattaisi.
Laskin huvikseni YTN:n datan tietoihin perustuen menetysten mittaluokkaa. Jos yksityisen sektorin ylemmät toimihenkilöt eivät kuuluisi työaikalain piiriin eikä ylitöitä korvattaisi, valtiolta jäisi saamatta noin 415 miljoonaa euroa suoria ansioverotuloja. Jos laskelmaan otetaan mukaan muut ennakonpidätykseen kuuluvat maksut verojen lisäksi, summa nousee noin 500 miljoonaan euroon.
Laskelman pohjana on käytetty tietoja ylempien toimihenkilöiden keskimääräistä palkkatuloista ja toteutuneesta työajasta. Laskelmassa käytetty veroprosentti on valittu varmuuden vuoksi mieluummin liian pieneksi kuin suureksi.
Eikä tässä vielä kaikki. Kun päälle lyödään vielä työhyvinvoinnin heikentymisestä aiheutuvat kustannukset, uudistuksessa puhutaan julkisen talouden näkökulmasta todella merkittävästä summasta.
Pitää muistaa, että kyse ei kuitenkaan ole vain menetetyistä euroista, vaan myös inhimillisyydestä ja elämänlaadusta. Työssä jaksaminen heijastuu myös muille elämän osa-alueille.
Työurien pidentäminen ja työelämän kehittäminen pitäisi olla kaikkien yhteinen tavoite, oli motiivina sitten raha tai inhimilliset tekijät. Työaikalaki on tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Sen romuttaminen lämmittää vain hetken heitäkin, jotka katsovat asiaa oman kukkaronsa näkövinkkelistä.
Paavo Hurri
Insinööriliiton ekonomisti
