Tämä tarina on tosi.
Eräänä kauniina kesäpäivänä Turun saaristossa vanhempi valtiomies ihaili yksikseen maisemaa. Upeaa oli, eikä kukaan tai mikään häirinnyt mielenrauhaa. Inhimillinen hätä kuitenkin yllätti ja huussi kutsui, sillä mökillä ei ollut tarjolla porsliini-istuinta. Eipä siinä mitään, olosuhteisiin oli vuosien saatossa opittu ja totuttu.
Siinä hän, vanhempi mies, kaikessa rauhassa ihaili istunnollaan saaristomerta. Huussin ovi oli auki, sillä eihän häiriötekijöistä ollut pelkoa. Vai oliko sittenkin? Ensin alkoi kuulua hiljaista etäistä surinaa, sitten pörriäisen ääni koveni ja läheni. Paikka pörriäisen lähentelylle oli miehen kannalta epäkiitollinen, eipä kesken istuntokauden päässyt karkuunkaan.
Onneksi pörriäinen ei pistänyt miestä kankkuun. Aikansa lenneltyään pörriäinen huomasi itselleen sopivan käytävän pesäkolokseen. Korvaan osasi mennä, tuo pörriäisen pirulainen.
Mikä siellä olikaan, kuollut pörriäinen.
Vanhempi valtiomies säikähti sitä toden teolla. ”Entä jos siipiveikko pistää ja saan allergiareaktion, ja vielä yksin täällä saaressa? Kuka osaa ja ehtii tulla auttamaan”, mietti mies huolissaan.
Hätääntyneenä mies yritti saada pörriäistä ulos korvastaan. Ei tullut. Meni vaan syvemmälle koloonsa ja kaivautui kohti kuuloluita.
Siinä oli pörriäisparan viimeinen matka, vaikkuisen korvakäytävän perukoilla. Ääni ja liike lakkasi, ja tämä toi miehelle hieman toivoa tilanteeseen. Hän yritti saada pumpulipuikolla pörriäistään korvasta ulos, muttei onnistunut. Pakko oli taipua ensiapuasemalle.
Ensiapuaseman hoitaja ei ensin uskonut, että miehen korvassa olisi pörriäinen. Hän katseli miestä alta kulmain ja ilmeestä osasi päätellä, että pörriäisen surinaa taitaa olla ihan vaan korvien välissä.
Runsaiden vakuuttelujen jälkeen hoitaja kuitenkin päätti kurkistaa korvakäytävään. Ja mikä se siellä olikaan, entisen lentäjäsuuruuden raato eli kuollut pörriäinen. Pörriäiselle ei tässä taistelussa käynyt hyvin.
Hoitajan naurusta ei meinannut hoitajan tulla loppua, kun hän huuhteli pörriäisen osia ulos korvasta. Ulos kellui siipeä, jalkaa ja lopulta itse runko-osakin. No, hyvä juttu oli se, että korvakäytävä puhdistui kertahoidolla.
Mitä tästä opimme, muuta kuin sen, että huussin ovi kannattaa pitää kiinni ulkona ja sisällä? Ainakin sen, että hätätilan sattuessa apua tarvitaan.
Näin on työmarkkinaedunvalvonnassakin. Yksin on hankalaa yrittää selvittää työelämän kimuranteista tilanteista. Siitä syystä kannattaa käyttää hyödykseen jäsenyytensä etuja työelämän kaikissa tilanteissa. Et ole yksin.
Anu Kaniin
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
