Kevät on tänä vuonna tullut sananmukaisesti keikkuen, kuten vanha sanonta väittää sen tulevan. Moni ehti varmasti jo ajatuksissaan aloittaa kevääseen kuuluvia puuhia ja harrastuksia, kun pihan sulaneeseen maahan yön aikana ilmestynyt uusi lumi ja kunnon pakkanen tuskastuttivat ajattelemaan, eikö tämä talvi lopu ikinä.
Onneksi uuden lumen tulo oli vain väliaikaista. Sää on taas vaihtunut pääsääntöisesti keväiseksi, vaikka lunta onkin vielä ennustettu tälle viikolle.
Viime viikolla sähköpostiini kilahti viesti, että toimiston pihalla järjestetään pop up -pyörähuoltoa. Samana aamuna olin kotona miettinyt, että sää on jo niin keväinen, että pian voi ottaa polkupyörän esille ja ajaa toimistolle pyörällä.
Pyöräily on itselleni yksi kevään merkeistä ja asia, jota pitkän talven jälkeen kaipaa ja odottaa. Työmatkapyöräily on katupölystä ja vaihtelevista lämpötiloista huolimatta tervetullutta vaihtelua talven toimistossa ja autossa istumiselle. Etenkin autossa on saanut talven ja kevään aikana istua jo pelkästään työn puolesta tuntitolkulla.
Kun lehmät pääsivät ulos, kulku oli hoippuvaa.
Polkupyörän esille ottaminen, ketjujen tarkistaminen ja lian pyyhkiminen ajokauden alussa on yksi kevään virstanpylväistä. Kesämökkikin näyttää kevään edetessä ja valon lisääntyessä viikko viikolta kotoisammalta ja houkuttelevammalta. Ja mistä sitä tietää, vaikka ruohon vihertäminen sytyttäisi innon kaivaa golfmailat esille ja lähteä kentälle, niin vaikeaa kuin pelaaminen onkin.
Tarkistin huvikseni, mistä sanonta ”kevät keikkuen tulevi” on peräisin. Kotimaisten kielten keskus Kotuksen mukaan sanonnan alkuperä on suomalaisessa maataloudessa, kuten niin monen muunkin meille tutun sanonnan.
Kevään keikkumisella viitataan karjaan. Lähestyvän kesän kynnyksellä useissa taloissa karjanrehu oli yleensä vähissä ja navetan asukit hyvinkin heikossa kunnossa. Kun lehmät vihdoin viimein pääsivät keväällä ulos, niiden kulku oli usein hoippuvaa ja keikkuvaa kuin vuosittainen kevään tulo vaihtelevine säineen.
Toivon mukaan kevään ensimmäinen pyöräily ei noudata samaa kaavaa, vaan eteneminen on yhtä vakaata ja varmaa kuin aina ennenkin. Niin sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Polkupyörällä ajaminen kai kuuluu niihin taitoihin, jotka kerran opittuaan pysyy ihmisen lihasmuistissa. Joten ei muuta kuin pyörä ja kypärä esille, ja nauttimaan ulos aurinkoisesta kevätsäästä.
Anne Granat-Jukakoski
Insinööriliiton alueasiamies
