Suomessa eletään erikoista työmarkkinasyksyä. Viimeinen voimassaolopäivä isoissa teknologiateollisuuden työehtosopimuksissa lähestyy, mutta neuvotteluita uusista sopimuksista ei ole vielä päästy edes aloittamaan.
Se on monessa mielessä todella sääli. Muun muassa koronapandemia on nostanut esiin asioita, joista pitäisi päästä neuvottelemaan työelämän kehittämiseksi.
Neuvottelujen aloittamista hankaloittaa luottamus, sen puuttuminen. Teknologiateollisuus ry rapautti luottamusta neuvotteluosapuolten välillä, kun se keväällä jakoi neuvottelutoimintansa kahtia.
Ongelma ei niinkään ole itse asia, vaan tapa, miten se tehtiin. Pitkäaikainen yhteistyö – ja neuvotteluosapuoli hoiti asian tavalla, jota voi verrata tilanteeseen, jossa puoliso lukee avioerosta lehdestä ilman pienintäkään ennakkovaroitusta. Kun näin tapahtui, uutta luottamusta ei niin vain saman tien rakenneta.
Teknologiateollisuuden työnantajat on valinnut taktiikaksi kuurupiilon.
Luottamuksen voi toki rakentaa uudestaan, mutta se ei tapahdu itsestään. Luottamus ansaitaan. Tässä on nyt nimenomaan Etelärannassa peiliin tähyilyn paikka. Siellä voi kukaties näkyä tuttuja kasvoja, joiden tehtävä on rakentaa luottamukselle uutta kivijalkaa.
Teknologiateollisuuden työnantajat ry väittää olevansa aivan uusi sopimuskumppani, jota vanhat velvoitteet ja nykyisten sopimusten sanamuodot eivät koske. Väitteelle on vaikea löytää uskottavia perusteita.
Kyse on yhdistyksestä, jonka kaikki jäsenet ovat myös Teknologiateollisuus ry:n jäseniä. Sen neuvottelijat tulevat Teknologiateollisuus ry:n palkkalistoilta. Heidän tehtävänsä on neuvotella samojen osapuolten kanssa kuin ennenkin ja saada aikaan samat sopimukset kuin Teknologiateollisuus ry solmi ennen.
Niin että uutta ja ihmeellistä on tästä vaikea löytää. Perin vanhalta haisee ja sitä myös on. Vanhoista velvoitteistaan ei pääse eroon vain perustamalla uusi yhdistys entisen sisälle.
Vaikka Teknologiateollisuus ry halusi tehdä itsestään humppa- ja huvilautakunnan siirtämällä työmarkkinatoiminnan uuteen yhdistykseen, sillä on uudessakin yhdistyksessä vanhat velvoitteensa. Esimerkiksi voimassa olevia sopimuksia pitää kunnioittaa vielä nykyisen sopimuskauden jälkeenkin, vaikka uusia ei olisi saatu aikaan.
Yksi keino parantaa rapautunutta luottamusta on kertoa, mitä yrityksiä uuteen neuvottelubulvaaniin on liittynyt. Silloin tiedetään, millainen uuden sopimuksen ala on, mitkä yritykset ovat halukkaita edelleen fiksuun valtakunnalliseen ratkaisuun.
Tieto on neuvotteluosapuolelle tärkeä, sillä vain näin tiedetään, keitä ratkaisut koskevat. Yhdistykselle, joka kertoo toimivansa avoimesti, tämän pitäisi olla helppoa. Mutta ei vaan ole.
Teknologiateollisuuden työnantajat ry on valinnut taktiikaksi erikoisen kuurupiilon, jossa yritysten nimiä ei kerrota. Kuuleman mukaan niitä ei voi kertoa, koska tietoa voi käyttää väärin.
Yhdistyksen kellokkaat kertovat tiedotusvälineissä pelkona olevan, että ammattiliitot alkavat painostaa ulkopuolelle jääneitä yrityksiä liittymään. Kuulostaa melko erikoiselta. Kyllä ammattiliitoilla on vaikutusvaltaa, mutta tuskin sentään näin paljon?
Sopiminen vaatii luottamusta. Suomi tarvitsee toimivat ja vakaat työmarkkinat. Ne saadaan aikaan sopimalla.
Toivottavasti Teknologiateollisuus ry ja sen alajaosto eli uusi työnantajayhdistys muistavat oman strategiansa, jossa puhutaan Suomen edusta ja alkavat toimimaan sen mukaan. Ensimmäinen askel on lisätä omalla toiminnallaan luottamusta.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
