Koronasta johtuva etätyöjakso oli minulle loistava asia, mutta eri tavalla kuin luulin. Olen aina ollut sitä mieltä, että toimistotyöt on helpompi tehdä kotona kuin konttorilla. Muun muassa keskeytyksiä on kotona vähemmän.
Oikeassa olin, kaikki etäilyn hyvät puolet toteutuivat, mutta puutteet ergonomiassa johtivat aikamoiseen selkävaivaan. Ja mikä ihme se oli. Takana oli jo kolmisenkymmentä vuotta ravintotieteellisesti huoletonta elämää ja liikkumattomuutta. Jossain kohtaa on muutama olutkin saattanut maistua.
Insinöörinä lähdin hakemaan ratkaisua selkäsärkyyn. Otin tavaksi aamulenkit, joilla särky toki lähti. Samalla pohdin, että voisihan omaa lihallista temppeliä remontoida vähän enemmänkin.
Niinpä ilmoittauduin vähän naureskellen 44 vuoden iässä paikallisen taekwondoseuran peruskurssille. Alkuun tekeminen oli vaikeaa ja kaksi treenituntia per viikko olivat varsin tuskallisia.
Selkäkivun takia menin, mukavan porukan takia jäin.
Peruskurssin loputtua syksyllä 2020 päätin jatkaa vielä keväällä muissa ryhmissä, vaikka pidemmät, 1,5 ja 2 tunnin treenit huolettivatkin. Pehmeän laskun tähän toi korona, jonka seurauksena kevät meni pitkälti etätreenien parissa. Aikuiset pääsivät tositoimiin vasta loppukeväästä ja kas – kunto kestikin tekemisen kohtuullisen hyvin, ellei jopa yllättävän hienosti.
En ole koskaan osannut tehdä mitään kohtuudella, ja minut olikin helppo ylipuhua alle vuoden treenikokemuksella kesän 2021 liikesarjojen online-kisoihin. Siis ihmisen, joka on aikuisikänsä maannut sohvalla.
Tältä pohjalta syksyllä 2021 houkuttelin myös puolison ja lapset peruskurssille ja liityin vasta perustettuun seuran kisaryhmään. Syksyllä 2021 törmäsin jopa urheilijoilta tuttuun ylikuntoon. Kroppa ei kestänyt 4 viikkotreeniä, vyökokeeseen valmistumista ja kisoja.
Ilokseni huomasin keväällä kunnon kohenneen niin, että samalla treenimäärällä ylikunto tuli vasta vyökoeviikolla eikä neljää viikkoa aiemmin. Edistymistä on siis tapahtunut, vaikka vielä on paljon matkaa kohtuulliseen kuntoon.
Edistymistä on tapahtunut myös henkisellä puolella. Enää ei mene kuppi täysin nurin, jos joutuu välillä jättämään treenit tai pari väliin.
Olenkin miettinyt, että mikä sai sohvalla viihtyneen huonokuntoisen ihmisen hurahtamaan näinkin vauhdikkaaseen lajiin. Loppupäätelmä on, että selkäkivun takia menin, mukavan porukan takia jäin ja lisäksi lajin monipuolisuus ja haasteellisuus ruokkii omaa tarvetta kehittyä ja suorittaa, vyökokeista puhumattakaan.
Oma vaatimaton tavoite on siirtyä syksyllä kisaamaan dieselsarjoihin, mikä edellyttää muutaman haastavamman liikesarjan haltuunottoa. Vuoden, parin päästä voisi kokeilla ohjaamista. Tietenkin silmissä ja taivaanrannassa siintää 1 dan musta vyö, mahdollisesti vuoden 2026 kohdalla.
Tarkoitus ei ole saarnata kenellekään liikkumisesta. Haluan vain kertoa, että aikuisiälläkin voi muuttaa suuntaa, löytää itselleen uusia harrastuksia ja mahtavia kavereita ihan vahingossa. Kunhan vaan pitää mielen avoimena.
Tommi Grönholm
Insinööriliiton järjestöjohtaja
