Jokaiselle suomalaiselle lienee tuttu termi hiihtoloma, vaikka teknisesti kysymys on vuosilomasta. Eiväthän kaikki hiihdä ja silti jokainen saa pitää vapaansa. Mutta se päivä näyttää olevan yhä lähempänä, kun hiihto siirtyy muiden taianhohteisten sanojen ja riimujen joukkoon.
Etelä-Euroopassa laskettukeskukset kärvistelevät eksistentiaalisen ongelman edessä: laskettelurinteillä ei ole riittävästi lunta. Rietissä Keski-Italiassa näky on kuin Tšernobylistä. Kaikki elämä on pysähtynyt. Ei voi iloita sen paremmin ikuisestä kesästä, sillä harmaanruskea maaperä muistuttaa ennemmin marraskuuta.
Suomessa lunta riittää, ja laskettelukeskukset porskuttavat. Lomalentoja laskee ja nousee. Maailmalla pohjoisen ilmastoa osataan arvostaa. Yhä useampi haluaa lomalle Suomeen ja käyttää rahaa kotimaisiin palveluihin.
Syy vaikuttaa ilmeiseltä. Maapallon keskilämpötila on ollut ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana koko vuoden 1,5 astetta esiteollista aikaa korkeampi. Se on sen sortin ennätys, jota ei olisi kannattanut rikkoa.
Mitä kauemmas lumi karkaa, sitä vähemmän aikaa olla hangilla.
Kasvihuonekaasujen vähentäminen on tärkeää elämän ja valtioiden vakauden kannalta. Tästä yhteisvastuusta ei pidä pinnata sillä perusteella, että jokin muu maailmankolkka ei niin tee. Parempi olla etunenässä ja teknologisessa etulyöntiasemassa kuin yrittää juosta muita kiinni.
Lyhyellä aikavälillä lämpeneminen vilkastuttaa varmasti Suomen taloutta, mutta kyseenalaista on, kuinka kauan ja millä seurannaisvaikutuksilla.
On mukavaa lennellä kauas, mutta kumpi on lopulta tärkeämpää: itse lento vai sen päässä odottava loma? Itse nautin hyvistä loma- ja latupäivistä lähtemällä liikkeelle suoraan kotipihalta. Mitä kauemmas lumiraja karkaa, sitä pidemmälle, kauemmin ja kalliimmin joutuu matkustamaan. Sitä vähemmän jää aikaa olla hangilla.
Mitäs sitten, kun ainoat siedettävät vuodenajat ovat kevät, syksy tai talvi? Entä sitten, kun pohjoisessakaan ei ole talvisin riittävästi lunta?
Ei kai hätää? Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Sen jälkeen, kun suksilla ei enää lasketa, voidaan siirtyä maastopyöriin, kesäkelkkoihin, muovimäkeen ja vaikka rullasuksiin.
Matkailuyrittäjänä en laskisi kaikkea kuitenkaan pelkän aktiviteettivalikoiman varaan. Yhä edelleen puolet vuodesta pohjola painuu pallomme varjoisalle puolelle. Kun maailmassa on jäljellä enää rullasuksikeskuksia, ne ovat kivempia Italiassa kuin Suomessa.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
