Rahalla ostettu rauha

Kun tarjolla on paljon hyvää helposti ja nopeasti, tarjouksen saaja voi sokeutua tekemään hätiköidyn tai harkitsemattoman päätöksen. Usein on niin, että yhtälö, jossa kaikki nuo muuttujat ovat kohdallaan, ei kuitenkaan ole tosi. Jokin negatiivinen seuraus on odotettavissa.

Työmarkkinoilla liikkuu huhuja vastustamattoman hyvistä tarjouksista solmia aikaistettuja paikalisia palkkaratkaisuja, joiden kylkiäisenä on luvassa tulevaa työehtosopimusratkaisua korkeampia palkankorotuksia. Heti alkuun voi aprikoida, kuinka tarjouksen hyvyys lienee ennustettu ja arvioitu.

Joka tapauksessa tällä tarjouksella on hinta. Tarjous ei perustu pelkkään hyvään tahtoon palkita menestynyt työyhteisö. Työyhteisöltä vaaditaan sitoutumista työrauhaan mahdollisessa sopimuksettomassa tilanteessa. Tämä tarkoittaa, että henkilöstö ei osallistu mahdollisiin ulosmarsseihin tai lakkoihin.

Äkkiseltään ei kuulosta dramaattiselta. Palkka nousee ja se tulee keskeytyksettä. Ketään ei irtisanota. Niin, ei ainakaan siellä omassa työpaikassa.

Asialla on myös raadollisempi puoli. Tuleva syksy on kova ponnistelu sovittujen työehtojen parantamisen, niiden säilyttämisen ja palkkatyöläisten ansiotason ja ostovoiman säilyttämiseksi. Saatamme jopa joutua eri tavoin taistelemaan niiden puolesta. Kuka tietää.

Kaikissa taisteluissa on tärkeää, että joukot ovat yhtenäiset ja kaikilla on sama, yhteinen tavoite. Talvisota lienee hyvä, maailmanlaajuisestikin kunnioitusta herättänyt esimerkki yhteisestä päämäärästä ja sen eteen taistelemisesta.

Mikäli yksi osa, pienikin, poikkeaa näistä tavoitteista omien intressien kannustamana, yhteinen rintama on osittain murrettu. Mikäli virsu lipsuu työmarkkinoilla, se on ensiaskel kattavien työehtosopimusten romuttamiselle. Tämä on ehdottomasti estettävä.

Siis laitetaan jäitä hattuun ja harkintaa neuvottelupöytiin. Luottamushenkilöiden on syytä reagoida oikein, mikäli heillä tarjotaan paikallisen sopimuksen tekemistä varhennetulla aikataululla. Oli tarjous kuinka houkutteleva tahansa, se kannattaa tarkastuttaa alansa laki- tai asiamiehillä.

Saatanpa olla oikeassa, jos väitän, että rahalla ostettu rauha ei kestä kauempaa kuin ostaja haluaa. Ja on turha luulla, että yrityksellä on tarjolla parempia palkkoja jatkossa, mikäli nyt irtaudutaan kertaluonteisesti työehtosopimuksen piiristä.

Se on sitten menoa sen jälkeen. Siitä eteenpäin työn tekemisen ehdoista neuvotellaan vain paikallisesti. Tämä koskee sekä tekstejä että palkkoja. Kuka luulee siinä leikissä pitkään pärjäävänsä?