Televisiossa pyöri hauska – ainakin vaimoni mielestä – viihdeohjelma, jossa koitettiin arvailla erilaisten, hassujenkin, maskien takana olevia henkilöitä. Naamioituneet esiintyjät antoivat vinkkejä, joista olisi pitänyt arvata, kuka kukin on.
Äänikin oli muutettu niin, että jokaista olisi saattanut veikata jommaksikummaksi Saukin (Sauvo Puhtila 1928–2014) pikkuoravista. Muistanette nuo entisajan joulujen voimahahmot, kuussakin käyneet Nestorin ja Simeonin. Aikansa insinöörejä. Raketinkin rakensivat melko keveistä tavaroista.
Arvailu toistuu nyt myös kaduilla. Vastaan kävelee maskien taakse piiloutuneita ja suojautuneita ihmisiä. Jotkut heistä, kumma kyllä, tervehtivät iloisesti. En minä ainakaan heitä välttämättä tunnista. Minut ehkä tunnistetaan vaatteista. Ne kun eivät vaihdu jokaisen muotioikun myötä kausittain.
Olenkin alkanut tervehtiä kaikkia vastaantulijoita tasapuolisesti. Ehkä luulevat huru-ukoksi, mutta eipä jää se varmasti tuttu morjestamatta.
Rohkeammat hauskuuttavat persoonallisilla kuvilla.
Tämä myös helpottaa muiden suhtautumiseen minuun tulevaisuudessa, kun jutuissani alkaa olla höpötystä enemmän kuin asiaa. Suhde on kuitenkin vielä 40:60. Ei kuitenkaan fifti–sixti, kuten edesmenneellä mäkikotkalla. Olen kuitenkin onnistunut välttämään soittamisen ja urheilun aiheuttavat vaikutukset täydellisesti.
Maski on kuitenkin tärkeä tänään ja vielä huomennakin. Vastuullisina kansalaisina pyrimme ensisijaisesti välttämään olemaan mahdollinen tartuttaja. Toisekseen vältämme tartuntaa tai ainakin minimoimme mahdollisuuden saada sen.
Maski on koronan leviämisen suhteen tärkeä suoja. Niitä on nykyään myös riittämiin tarjolla, vaikka alkuun hankinnat sutivat hiukan paikallaan.
Maski voi olla myös hauska lisä ja koriste ympäristöön. Monet ovat tehneet maskinsa itse, ja hienoja ovatkin tehneet. Myynnissä ja jaossa on monenlaisesta kuosista tehtyä maskia.
Joitain koristaa urheiluseurojen, firmojen ja muiden yhteisöjen logot. Rohkeammat hauskuuttavat vastaantulijaa persoonallisilla kuvilla tai kuvatuksilla. Näinä aikoina jopa irvistys voi olla välittämistä.
On tietenkin ympäristöä ikävästi rumentavien kansalaisten joukko, joka sumeilematta viskaa kertakäyttöisen maskin kadulle tai pusikkoon. Siellä se ei ketään auta. Taitaa olla osin samaa, tietämätöntä sakkia, joka kyllä saa koirankakan siististi pussiin, mutta heittää sen puskaan estäen näin maatumisen. Käytetty maski kuuluu roskiin, ei luontoon.
Mutta tavoite lienee kuitenkin päästä maskeista eroon. Toivotaan, että jo kuluvan vuoden alkupuolella saamme huutaa yhdessä edellä mainitusta ohjelmasta tutun, kannustavan lauseen: Poista maski, poista maski!
Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
