Perhe on pahin

Luin artikkelin, jossa pientä yritystä verrattiin perheeseen. Jutussa ei ollut tarkemmin määritelty perheen kokoa, olisiko se alle 20 vai kymmenen henkeä. Se on sivuseikka.

Perheissä asioita ratkotaan yhteisymmärryksessä, toivottavasti. Tietysti on myös perheitä, joissa vallitsee jonkin asteinen diktatuuri. Se kuuluisa virtahepo on olohuoneeseen linnoittautunut, eikä kellään muulla ole sanaa sanottavaksi.

Pienissä yrityksissä käytäviä keskusteluja voidaan toki verrata kotien päivällispöytäkeskusteluihin, joissa suunnitellaan seuraavaa päivää, viikkoa tai tulevaa kesälomaa. Samassa yhteydessä mahdollisesti voivotellaan leikattua lomarahaa, ainakin joissain pöydissä. Tätä keskustelua käydään hyvässä sovussa toisen mielipidettä ja perusteluja kunnioittaen. Hyvä, jos näin toimitaan.

Jos ja kun verrataan näitä kahta – perhettä ja pienyritystä – irtisanomislain yhteydessä, vertaus ontuu tai on ainakin hullunkurinen. Työsopimuslain muutoksen tavoitteet eivät oikein istu harmonisen perhe-elämän ideaaliin.

Tuskin perheissä on ainakaan vakavalla naamalla keksitty ehdottaa menetelmää, jolla epämiellyttävän perheenjäsenen voi lähettää pois. Kiroileva teini, tuhlaileva vaimo tai juopotteleva aviomies voitaisiin ilman neuvonpitoa, ilmoituksella, lähettää mierontielle.

Ainakaan minun korviini ei ole tällaista ideaa kantautunut. Mutta mistä sitä tietää, saattaa joku sellaisesta perhe-elämän synkimpinä hetkinä salaisesti haaveillakin.

Niin lehtiartikkeleissa kuin mielipidekirjoituksissakin kerrotaan pelosta rekrytoida väärä henkilö. Koeaikaa on jo mukavasti venytetty aina kuuteen kuukauteen asti. Tuon luulisi olevan riittävä aika kyseiseen työhön sopimattoman – en sano huonon – henkilön arvioimiseen.

Palataan perhe-elämään ja sellaisen suunnitteluun. Moni on varmaan seurustelukumppaninsa jättänyt vastaavanlaisen koeajan puitteissa ja löytänyt sitten sen oikean. Kultahäitä odotellessa.

Nykyisessä laissa jo oleva varoittamismenettely lienee myös jonkin verran käytetty ja toimiva. Velvollisuuksien laiminlyönneistä pitää huomauttaa, varoittaa ja antaa mahdollisuus korjata tilanne. Mikäli se ei onnistu, työsuhteen irtisanominen lienee edessä.

Vaikka pahat kielet kertovat, että ay-liike lähtee käräjöimään kaikista jäsenten mielestä perusteettomista irtisanomisista, totuus on toinen. Joskus annetaan neuvoja jopa naapurille, että päätä ei kannata hakata petäjään.

Jos oikein halutaan piirtää ja visioida uhkakuvia, niin toteutuessaan lakiuudistus toisi työmarkkinoille toimintamallin, jossa jyviä seulotaan tämän tästä akanoista. Kun hyvää työntekijää parempi on tarjolla, irtisanotaan hyvä jollain ei niin painavalla syyllä ja palkataan parempi.

Vaan haluaako osaava työntekijä enää työllistyä tällaiseen epävarmaan työpaikkaan, jollaiseksi yritys on mahdollisesti profiloitunut? Voi olla tulevaisuuden yrittäjille tuhannen taalan kysymys.

Visioni on huono ja epätodellinen, ihan samalla tavalla kuin se, että suomalainen työntekijä on epäluotettava näyttelijä, joka ajan myötä paljastuu kokonaan toiseksi.

En siis allekirjoita väitettä, että suomalainen työntekijä oli palkatessa riski. Kovempi riski oli Archie Bunker tv-sarjassa ”Perhe on pahin”, ainakin Läskipäälle.