Insinööri-lehti

Pekka ja kiky

Tämän tarinan tietävät kaikki, tai ainakin sen alkuperäisen version. Minusta tuntuu, että tässä hieman sovelletussa sadussa voi olla vähintäänkin totuuden siemen, jos ei jopa vissi perä.

Siispä kerrotaan lukijoille lyhyt tarina:

Pekka paimensi yrityksiä markkinatalouden kedolla. Eräänä päivänä hän juoksi kotikyläänsä ja huusi kovaan ääneen: ”Kilpailukyky murenee! Kiky tulee, kiky tulee!”

Ja niin järkyttyneet kyläläiset lähtivät kilpailukykytalkoisiin laskemaan työn hintaa.

Suureksi tyrmistyksekseen he pian huomasivat, että eipäs se kilpailukyky murentunutkaan. Eivätkä tehtyjen toimien vaikutukset näkyneetkään investoinneissa ja uuden luomisessa.

Yrityksiä on tuettu neljällä miljardilla.

Vielä mitä: markkinatalouden kedolla oli vain entisestään pulskempia yrityksiä, jotka ottivat paremman asennon ja jakoivat kikytalkoilla saavutettuja voittoja omistajilleen. Pekka olikin huiputtanut muita.

Jonkin ajan kuluttua sama toistui. Pekka huusi ja kauhistuneet, vastuulliset ihmiset riensivät pelastamaan kilpailukykyä. Ja taas huomattiin, että eivät ne suomalaisen työn kustannukset olleet lähelläkään samaa tasoa kuin muilla. Pekan kovasta huudosta huolimatta kikyuhka ei ollutkaan todellinen.

Aika kului ja tuli päivä, jolloin Pekka taas huusi kovaan ääneen murenevasta kilpailukyvystä. Ja nyt hätä oli todellinen, mutta kukaan ei vastannut tai ottanut huutoa kuuleviin korviinsa, koska Pekka oli liian monta kertaa huiputtanut kavereitaan.

Kiky tuli ja meni. Kaikki loppui.

Sadulla on yhtymäkohta todellisuuteen. Neuvottelukierros on käynnissä ja taas kaikuu Etelärannasta huuto, että Suomen kilpailukyky on vaarassa.

Kerrataan, mitä edellisiin huutoihin on vastattu. Vuonna 2010 poistettiin yritysten kelamaksu, vaikutus vuositasolla 800 miljoonaa euroa. Vuosina 2012 ja 2014 alennettiin yhteisöveroa, vaikutus 1,2 miljardia euroa vuodessa.

Kilpailukykysopimuksella siirrettiin sosiaaliturvamaksuja yrityksiltä palkansaajille, vaikutus vajaat 2 miljardia euroa vuodessa. Tämän lisäksi koko 2010-luku on tehty maltillisia tai äärimaltillisia palkankorotuksia.

Jokainen voi verrata tehtyjä toimenpiteitä investointien määrään, työllisyyteen ja toisaalta yritysten voittoihin ja voitonjakoon. Sen jälkeen voi pohtia, olivatko huudot turhia.

Ja kaiken tämän jälkeen Etelärannan kedolla pidetään kohtuuttomana, että palkansaajat haluavat poistaa 24 tunnin työajanpidennyksen sopimuksistaan. Peruste on – kas kas – mureneva kilpailukyky.

2010-luvulla yrityksiä on siis tuettu noin neljällä miljardilla eurolla vuodessa. Nyt kilpailukyky on kiinni työajanpidennyksestä, joka todennäköisesti heikentää tuottavuutta ja on hankala toteuttaa.

Niinpä niin. Joten älä sinä Pekka kikyä turhaan huuda. Voi käydä niin, että apuun ei tosi hädän tullen enää lähdetäkään.

Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja