Kukaan ei ole voinut välttyä käynnissä olevalta kustannusten nousutahdilta. Näyttää kiistämättömältä, että tänä vuonna palkkojen ostovoima laskee. Jokainen huomaa vaikutukset niin tankkauspisteellä kuin kaupan leikkelehyllyllä. Euro ei riitä samaan tapaan kuin viime vuonna.
Yksityisen sektorin palkankorotuksista neuvotellaan taas syksyllä alkaen teknologiateollisuudesta. On selvää, että korotuksiin kohdistuu suuria paineita. Näyttää siltä, että yritykset ovat onnistuneet siirtämään nousseet kustannukset hintoihin, asiakkaan ja kuluttajan maksettavaksi. Ainakaan voitot eivät ole tuntuneet pienentyvän, pikemminkin päinvastoin.
Tällä voi perustella sitä, että palkankorotukset seuraavat mukana. Jos näin ei käy, palkkojen ja yritysten voittojen suhde muuttuu entisestään työntekijöiden kannalta epäedullisemmaksi. Tämä ei liene perusteltua, koska työn tekijöillä kuitenkin on merkittävä rooli voittojen synnyttämisessä.
Ehkä viisainta on ostovoiman tukeminen yleisellä tuloveroalella.
Kustannusten nousu on nyt kuitenkin niin kovaa, että pelkillä palkankorotuksilla asiaa ei välttämättä hoideta. Tarvitaan myös muita, lainsäätäjän käsissä olevia toimia. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ehti jo ehdottaa, että kilpailukykysopimuksessa tehty työnantajamaksujen siirto yrityksiltä työntekijöille peruttaisiin. Tämä tukisi osaltaan ostovoimaa.
Ehdotus on ainakin sikäli hyvä ja perusteltu, että suomalaisten yritysten suhteellinen kustannuskilpailukyky on ennätystasolla. Yrityksillä on siis varaa kantaa lisää kustannuksia. Samalla parempi ostovoima toisi paljon kaivattua liukastetta talouden rattaisiin.
Toisaalta sosiaaliturvamaksujen siirtely edestakaisin voi olla vaarallista. Kohta maksuja ollaan taas siirtämässä toiseen suuntaan. Tämä ei vaikuta kestävältä. Vaarana on tasojen jatkuvat muutokset. Voi olla, että yritykset myös pyrkivät saman tien veronmaksajan kukkarolle hakemalla kustannusten nousulle kompensaatiota verovaroista.
Jos maksajaksi kuitenkin tulee veronmaksaja, niin ehkä viisainta on ostovoiman tukeminen yleisellä tuloveroalella. Tämä tuntuu tehokkaimmalta tavalta tukea ostovoimaa, eikä aiheuta maksuihin ei-toivottavaa epävakautta, eikä myöskään lisää yritysten kustannuksia.
Ostovoiman pelastaminen on tällä hetkellä niin polttava kysymys, että ehkä paras olisi saada molemmat, sekä sotumaksujen siirto että veronalennukset. Poliitikkojen ei edelleenkään tarvitse puuttua työmarkkinoihin, mutta ostovoima on näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa koko yhteiskunnan kysymys.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
