Nokialla, Siuronkosken rantametsässä, kuvataiteilija Ossi Somman patsaspuistossa on teksti:
– Minun elämäni onnellisin päivä oli elokuun kuudes. Silloin minun veljeni kuoli ja minä sain hänen kenkänsä.
Tekstin on kirjoittanut tuntemattomaksi jäänyt pakolaistyttö ja sillä on osallistuttu Unicefin Elämäni onnellisin päivä -kirjoituskilpailuun. Teksti on suora lainaus ja sinänsä karmivaa luettavaa. Nykyihmisen on vaikea liittää onnellisuutta veljen kuolemaan sen myötä saaduista kengistä huolimatta. Somma on liittänyt virkkeet teokseensa Pakolaisteltta, joka teksteineen on edelleen hyvin ajankohtainen.
Viime syksynä kuollut Ossi Somma oli kantaaottava taitelija. Siuron Koskipuiston lisäksi hänen teoksiaan on nähtävillä monissa paikoissa Vantaan Tikkurilan poliisitalon pihasta New Jerseyssä sijaitsevaan Paterson museoon.
Onnellisuutta takaa yhdessä sovitut työehtosopimukset.
Se Sommasta, palataan onnellisuuteen. Suomalaiset on valittu useita kertoja maailman onnellisimmaksi kansaksi. Siihen voi vaikuttaa lähihistoriamme, josta löytyy vastaavia tarinoita kuin yllä mainitun pakolaistytön kirjoittama. Monelle suomalaiselle onni on ollut pieniä, harvoja ja vaatimattomia asioita tai hetkiä elämän varrelta.
Isovanhempamme ovat saattaneet kertoa, kuinka talvella joku laajasta sisarusparvesta on joutunut jäämään kotiin, kun muut ovat lähteneet kouluun. Ehkä ei ole ollut kenkiä tai suksia kaikille. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta tottahan tämä on ollut alle sata vuota sitten Suomessakin.
Sotien jälkeinen kehitys oli Suomessa aluksi köyhyyden aikaa. Kaikesta oli pula, paitsi lapsista. Syntyi niin sanottu suuri sukupolvi, joka on sittemmin jo enimmäksi osaksi eläköitynyt.
Tämä sukupolvi oppi selviytymään todella nopeassa muutoksessa. Maa teollistui, osin pakon edessä. Sotakorvaukset oli maksettava. Suomi taisi ainoana maana maksaa ne viimeistä ruplaa myöten. Velkaahan ei ollut muille kuin Neuvostoliitolle. Viimeinen sotakorvausjuna ylitti rajan 18. syyskuuta vuonna 1952.
Teollistuminen toi työpaikkoja ja sitä kautta vaurautta, monella tasolla. Omakotirakentaminen vilkastui. Rintamamiestaloissa, joita rakennettiin kiivaasti noin 100 000 kotinsa menettäneelle perheelle, asui enimmäkseen onnellisia ihmisiä. Olihan katto pään päällä. Savupiippu keskellä taloa takasi lämmön, oli lähteenä sitten pönttöuuni tai öljykamiina.
Suomalaisten onnellisuuden ja omien kenkien takeina ovat pitkään olleet hyvässä yhteisymmärryksessä sovitut työehtosopimukset. Ne ovat taanneet tasapuolisesti ansioiden kehityksen, työhyvinvoinnin ja turvallisuuden. Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen tai erottaminen ovat taatusti lisänneet perheiden onnellisuutta roppakaupalla.
Pitää vain toivoa, että saamme jatkossakin onnellisuudesta oman osamme, pienen siivun tai vähän suuremman. Osan siitä myös hyvien, yhdessä sovittujen työehtosopimusten muodossa. Sillä sopiahan me suomalaiset kyllä osaamme, jos vain on halua.
Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
