Suomi on tienhaarassa, ja nyt on valittava suunta, mihin päin työmarkkinamallia kehitetään. Näin analysoi varatuomari, ekonomi Jukka Ahtela, joka teki Akava Worksille tänään julkaistun selvityksen Ruotsin ja Saksan työmarkkinamallien eroista kotimaiseen verrattuna.
– Meillä pitäisi olla yksimielisyys siitä, mikä on se suunta, mihin halutaan mennä. Jos ei ole tietoa tästä, se on huono merkki, Ahtela päätteli julkistustilaisuudessa.
Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Samu Salo, joka toimii myös Insinööriliiton puheenjohtajana, kertoi tilaisuudessa haluavansa työnantajat neuvottelupöytään Suomen työmarkkinamallista. Hänestä työehtosopimusneuvotteluista on tullut turhaa kinaamista palkankorotusprosenteista, koska molemmat osapuolet tietävät etukäteen melko tarkkaan, mihin lukemaan lopulta päädytään. Salo penää asennemuutosta ja laajempaa ajattelua.
– Työnantajaliittojen pitäisi jakaa se näkemys, että työehtosopimuksia halutaan kehittää. Ne pitää nähdä investointeina. Oikein käytettyinä ne tuovat hyvää kaikille.
Hallitus valmistelee muun muassa lakia, joka kieltäisi valtakunnansovittelijaa esittämästä korkeampaa palkankorotusta kuin vientialat ovat sopineet. Salo haluaa sen sijaan työnantajaosapuolen kanssa lisätä jaettua tilannetietoa, joka helpottaisi alakohtaista sopimista työmarkkinaosapuolten kesken.
Ruotsin työnantajat haluavat sopia
Ahtela vertasi Suomen työmarkkinamallia kahteen tärkeimpään kilpailijamaahan: Ruotsiin ja Saksaan. Ruotsin malli on toistunut työnantajapuolen ja poliitikkojen puheissa toimivana tapana kehittää työehtoja ja määrittää palkankorotusten linja.
Ruotsissa ei ole työehtosopimuksilla yleissitovuutta niin kuin Suomessa, mutta liityntäsopimusten kautta työnantajatkin haluavat noudattaa työehtosopimuksia. Palkankorotukset määräytyvät pitkälti teollisuuden työehtosopimusten mukaan, mutta alojen on mahdollista poiketa yleisestä linjasta tietyin ehdoin.
Työnantajat ja työntekijät ovat järjestäytyneet, ja työehtosopimuksista neuvotellaan aidosti paikallisesti.
– Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta se on joustava. Sen ansiosta se toimii ja antaa osapuolille tilaa sopia asiat, Ahtela tiivisti.
– Ruotsin kokonaisuus on hyvin tasapainoinen, Salo vahvisti.
Saksan järjestelmä on hajanainen
Saksan työmarkkinat ovat hajanaiset. Työehdoista ja palkoista tehdään alakohtaisia, osavaltiokohtaisia ja yrityskohtaisia sopimuksia. Ensimmäiset sopimukset antavat osviittaa palkankorotuslinjasta, mutta korotuksia ei koordinoida.
Työehtosopimuksilla on rajoitettu yleissitovuus. Minimipalkoista määrätään laissa. Henkilöstöllä on edustus isojen yhtiöiden hallinnossa.
– Saksassa järjestäytymisaste on luisumassa alaspäin. Työnantajat liittyvät työnantajajärjestöön mutta eivät ole mukana alansa työehtosopimuksessa, Ahtela summaa suuntaa.
Vaikka Salo pitää yksittäisiä asioita Saksassa tasapuolisina, hän ei kokonaisuutena ottaisi maan työmarkkinoista mallia pohjolaan.
Teksti: Janne Luotola
Kuvat: ruutukaappauksia Akava Worksin tilaisuudesta
