Nuoralla tanssien perheen ja työn välissä

”Jaksaa, jaksaa”, huutaa monen lapsiperheen vanhemman päässä, niin töissä kuin kotona. Mutta entä jos ei aina jaksakaan? Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei ole pelkästään yhden tahon vastuulla tai murheena. Siihen vaikuttavat yhtä lailla niin lainsäädäntö, työehtosopimukset, työpaikan asenne ja ilmapiiri kuin työntekijä itse.

Ideaalitilanteessa ihminen pääsee työssään toteuttamaan itseään ja saa sitä kautta onnistumisen tunteita sekä kiitosta ja kannustusta osakseen. Perhe-elämä puolestaan tarjoaa rakkautta, turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Kun molemmat ovat tasapainossa, ne täydentävät ja tukevat toisiaan.

Jos pikkulasten vanhemmilta kysytään, arki ja todellisuus eivät aina kulje suorinta polkua. Kielteiset kokemukset siirtyvät helpommin työstä muille elämänalueille kuin päinvastoin. Riittämättömyyttä koetaan molemmilla rintamilla.

Perhe on elämän keskiössä, mutta työ hallitsee ajankäyttöä ja määrittää rytmin.
Kun soppaan lisätään työelämän epävakaus, työtahdin kiihtyminen, työn intensiivinen luonne ja toisinaan ristiriitaiset odotukset, ei ihmekään että uupumus koputtelee ovella. Vielä pitäisi ehtiä itse harrastaa ja pitää yllä ystävyyssuhteita. Moni vanhempi huokaa syvään ja jatkaa harmaan arjen kasassa pitämistä.

Työn ja perhe-elämän yhdistämistä edistäviä asioita on suomalaisessa työelämässä paljon. Meillä on etätyö, osa-aikatyö, osittainen hoitovapaa, sairastuneen lapsen hoitojärjestelyt, liukuva työaika ja työaikapankki.

Johtamiskulttuurilla voidaan vaikuttaa paljon moneen asiaan. Työntekijä yltää varmasti parempiin suorituksiin kokiessaan myönteistä asennoitumista elämäntilannettaan kohtaan. Hyvä johtaminen tukee joustoja ja mitoittaa työt henkilöstön tarpeiden mukaan. Tärkeät paperit ja kauniit sanat eivät riitä vaan työntekijöillä pitää olla aito mahdollisuus hyödyntää joustoja. Varsinkaan asiantuntijatyö ei nykypäivänä ole tiukasti aikaan ja paikkaan sidottua.
Perhemyönteinen kulttuuri työpaikalla kannustaa ja lisää motivaatiota, erityisesti elämän käännekohdissa kuten perhevapailta töihin palatessa.

Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimuksen mukaan naisvaltaisilla työpaikoilla oli useammin kirjattu henkilöstöpolitiikkaan tai -strategiaan työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamisen käytäntöjä, jotka huomioivat eri elämänvaiheet. Naisvaltaisilla työpaikoilla määräajaksi työstä poisjääminen perhevapaiden tai perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamisen vuoksi oli helpompaa ottaa puheeksi kuin miesvaltaisilla työpaikoilla.

TTL:n tutkimusten mukaan valtaosa työssäkäyvistä ei koe suuria vaikeuksia keskittyä työhönsä kotiasioiden vuoksi. Viidennes naisista kokee keskittymisvaikeuksia vähintäänkin silloin tällöin, miehillä vastaava luku on 12 prosenttia. Työssä olevista miehistä ja naisista vajaa puolet arvioi laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyönsä vuoksi vähintään silloin tällöin. Alle kouluikäisten ja kouluikäisten lasten äidit arvioivat elämäntilanteensa raskaaksi, toisaalta he ovat myös hyvin tyytyväisiä elämäänsä.

Suurimmat paineet kohdistuvat pikkulasten vanhempiin, mutta iän karttuessa moni huolehtii työnsä ohella omista vanhemmistaan, lapsenlapsistaan tai muista apua tarvitsevista omaisistaan. Työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näissä kysymyksissä koskettaa kaikkia työntekijöitä, ei pelkästään ruuhkavuosiaan eläviä.

Perheystävällinen henkilöstöpolitiikka tukee henkilöstön jaksamista. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse, työntekijöiden jaksamisesta jokaisessa elämänsä vaiheessa. Tämäkin teksti valmistui työtä ja perhe-elämää yhteen sovittaen. Yhteisen aamupalan jälkeen lapset menivät hiihtoloman viettoon ja itse ryhdyin töihin. Kun työt oli tehty, lapset palasivat kavereiden luota. Sen jälkeen oli sopiva hetki kiirehtiä pulkkamäkeen.