Nolla ei ole mitään, vai onko? Pakko olla, koska sitäkin vähemmän voi olla. Nollalla on oma historiansa niin kuin kaikella muullakin tässä maailmassa. Toisilla se on lyhempi ja toisilla pidempi.
Vuonna 628 hindulainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Brahmagupta (598–670) keksi nollalle symbolin. Nollaa oli kuitenkin käytetty jo Intiassa vuodesta 458, noin. Eurooppaan nolla saapui maurien (kirjoitetaan pienellä) matkassa ja sai kodin matemaatikko Fibonaccin (1175–1250) penaalissa ja lukusarjassa.
Jostain syystä silloinen Italian hallinto epäili arabialaisia numeroita ja teki nollasta laittoman. Kauppiaat käyttivät sitä kuitenkin salaa. Eikä mikään ole näemmä muuttunut.
Palvelualoilla on yleistynyt nämä kirosanan maineessa olevat nollatyösopimukset, joissa työnantajalla on mahdollisuus tarjota työntekijälle nolla tuntia viikossa työtä ja siitä vastiketta. Siis ei mitään.
Kuitenkin työntekijää sitoo kaikki tekemänsä työsopimuksen velvoitteet. Kilpailukielto, otapa siinä toinen työ vastaavalta alalta. Salassapito, sekin rajoittaa liikkumista työmarkkinoilla. Innovaatiot ja muut immateriaalioikeudelliset jutut voi unohtaa, jos on työsopimuksella rajoitettu. Silti tarjolla on nolla tuntia.
Mutta miten niin voi olla vielä huonommin? Törmäys oli tyrmäys, kun pengottiin erästä työsopimusta, joka oli mukavasti toistaiseksi voimassa oleva. Hyvä niin. Sehän tuo vakautta talouteen.
Ainoa huono seikka oli, ettei sopimuksessa ollut edes nollaa. Työaika oli määrittelemätön. Sen kohdalla luki tarvittaessa töihin kutsuttava. Ehkä tämäkin on kelvollinen ilmaisu, jos työtä on riittävästi ja kutsu on pidemmälle jaksolle.
Negatiivista, siis nollan alapuolelle menevää, tässä on tuo työsuhteen luonne ja kuinka sitä työnantajat tulkitsevat. Jos työtä ei kerry 14 päivää kuukaudessa, prosenttiperusteinen vuosilomapalkka on 9 tai 11,5 prosenttia riippuen työsuhteen kestosta. Vuosilomapalkan peruste on maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka.
Vuosilomaakaan ei tällä tavalla synny. Ja Kalajoen hiekat eivät muutenkaan kauaa lämmitä, jos tulee kutsu työhön. Siitä voi toki kieltäytyä, jos se mahdollisuus on muistettu työsopimukseen kirjata. Voi myös olla, että kutsut harvenevat, jos tarjoukseen ei joka kerta tartu.
Kun työnantajan tulkinta on, että jokainen kutsuttu keikka on oma määräaikainen työsuhteensa, tuota edellä mainittu vuotta ei kerry, eikä näin ollen lomapalkka kohoa korkeammalle prosentille.
Sama tilanne on sairausajan palkan suhteen, koska monen työehtosopimuksen mukaista yhden kuukauden yhdenjaksoista työsuhdetta ei pääse syntymään. Tämä sentään toteutuu nollatyösopimuksissa.
Kyllä harmittaa. Nämä asiat on syytä saada kuntoon, tavalla tai toisella, vaikka kansalaisaloite nollatyösopimusten estämiseksi eduskunnassa kaatuikin. Kai tässä sen verran nollaa parempia olemme.
Hannu TakalaInsinööriliiton asiamies
