Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen ravisteli kesken kesälomia työelämän uudistusmielisiä. Tutkimusjohtaja sätti nelipäiväistä työviikkoa puoltavia selvityksiä siitä, että myönteisten vaikutusten näyttö oli tutkimuksellisesti ohutta.
Kauhasen mielestä kokeiluista kertovien tutkimusten pitäisi noudattaa ”edes alkeellisimpia vaikuttavuustutkimuksen perusvaatimuksia”. Median nostamat kohutulokset eivät perustuneet vertaisarvioituihin tutkimuksiin, eikä niissä ollut käytetty esimerkiksi vertailuryhmiä tai satunnaisotantaa.
Tutkimuksellisesta tasosta en voi olla kuin samaa mieltä Kauhasen kanssa. Jos tehdään tutkimus, olisi vakuuttavampaa, jos se tehtäisiin luotettavasti.
Siitä, mitä Kauhanen antoi ehkä rivien välissä ymmärtää, en taas ole samaa mieltä. Kuulostaa siltä, että elinkeinoelämää närkästyttää ajatus nelipäiväisestä työviikosta. Siksi tutkimusnäytön pitäisi olla vahvaa juuri nelipäiväistä työviikkoa koskevassa tutkimuksessa, eikä vaikkapa kuusipäiväisen työviikon tutkimuksen kanssa vaatimusten kanssa tarvitse olla niin nokonuuka.
Vähintäänkin elinkeinoelämän tutkimusjohtajan avaus pyyhkii pöydältä kysymyksen, miten nykyinen viisipäiväinen työviikko vaikuttaa hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Eikö olisi hyvä, jos viisipäiväisen työviikon auvoisuutta tutkittaisiin luotettavasti valikoimalla satunnaisesti vertailuryhmä, joka työskentelisi esimerkiksi neljänä päivänä viikossa? Vallitseva tilanne ei ole välttämättä aina paras.
Palkansaajat parantavat mielellään myös työnantajan tuloksia.
Jos nykytilanne on kaikin tavoin ihanteellinen – etenkin tuottavuuden kannalta, eikö olisi hyvä saada sitä tukevaa tutkimusnäyttöä? Loppuisivat kotkotukset työajan lyhentämisestä.
Kauhanen muistutti, että keskustelua ovat hallinneet eturyhmät ja että raportit ovat peräisin nelipäiväistä työviikkoa ajavilta organisaatioilta. Tämä on toki hyvä muistaa. En silti pidä pahana etujen ajamista sinänsä. Esimerkiksi palkansaajajärjestöt nostavat jatkuvasti keskusteluun mahdollisuuksia parantaa työtä tekevien elämää töissä ja vapaalla. Se on hyvä asia.
Itse asiassa palkansaajajärjestöt pyrkivät löytämään ratkaisuja, joilla hyvinvoinnin lisäksi paranevat myös työnantajan tulokset.
Kirsikkana kakun päällä Kauhanen maalasi nelipäiväistä työviikkoa tukevat julkaisut ”poliittisiksi”. Millä muulla nykyinen lakiin kirjattu 40 tunnin työviikko on saatu säädettyä kuin poliittisilla päätöksillä? Jos haluaa vastustaa jotakin, kannattaa lisätä argumenttiin ennemmin jauhoja kuin puhalluksia.
Jos Etla laatisi opetussuunnitelman peruskoulun matematiikkaan, ykkösen, kakkosen ja kolmosen jälkeen hypättäisiin varmaan suoraan vitoseen.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
