Joitakin vuosia sitten Euroopassa oli yksi suuri kriisi, eurokriisi. Mieleen on jäänyt suomalaisen ykkösrivin ekonomistin luento, jossa käytiin asiantuntevasti läpi yhteisvaluutan tunnetut valuviat ja tarvittavat rakenteelliset uudistukset.
Suomen ekonomisti asemoi osaksi kurinalaista taloudenpitoa korostavaa, Saksan johtamaa rintamaa. Pohjoismaita edustavalle kuulijakunnalle pitämässä esityksen hän päätti sanojensa mukaan vanhaan suomalaiseen sananparteen: ”Mikä ei tapa, vahvistaa.”
Tässä kohtaa oli pakko kertoa faktat muuten taitavalle taloustietäjälle, ettei sananlasku edustanut vanhaa kalevalaista kansanperintöä, vaan oli laina synkistelyyn ja yleiseen mahtipontisuuteen taipuvaiselta saksalaisfilosofilta Friedrich Nietzscheltä. Sekaannus taisi omalta osaltaan todistaa, että suomalaista saksalainen mielenmaisema viehättää, etenkin talouspolitiikassa. Ordnung muss sein!
Synkkiä aikoja on tosiaan koettu. Vaikeuksien vahvistavasta vaikutuksesta en ole vakuuttunut. Talouskriisin rinnalle on Suomessa kehittynyt pitkittyvä työllisyyskriisi. Pian saattaa olla käsissä täysmittainen demokratiakriisi, jollaisia muissa länsimaissa jo nähdään. Ja kun kriisi on päällä, toimitaan, kuten ihminen tiukassa paikassa toimii: hetki kerrallaan, kädestä suuhun, tulevaisuutta sen pidemmälle suunnittelematta.
Suomessa valtiontaloutta viilaillaan mallilleen sieltä täältä leikkaamalla. Julkisia palveluita tehostetaan luomalla uusi hallinnollinen väliporras, maakunnat. Tekemistä riittää, mutta horisontti sen kun hämärtyy.
Tutkimus- ja kehityspanoksissa on tuoreimpien tilastojen mukaan valuttu alle kolmen prosentin. Tulevaisuudenusko rapautuu, investoinnit antavat odottaa itseään. Sivumennen sanoen myös Saksa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi tai Tanska, on jäänyt TKI-panoksissa kolmen prosentin heikommalle puolelle. Globaalia kärkeä edustavat yli neljän prosentin ponnistaneet Etelä-Korea ja Israel.
Taustaltaan eteläkorealainen ekonomisti Ha-Joon Chang vieraili syksyllä Suomessa hämmästelemässä, mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa.
”Kun kuulen pohjoismaalaisten puhuvan mallinsa hylkäämisestä, pimahdan”, Chang sanoi. Hän ei voinut käsittää esimerkiksi keskustelua työttömyysturvan leikkaamisesta kilpailukyvyn parantajana. ”Eivät ongelmanne mitenkään voi johtua työttömyysturvasta, eihän sitä toissavuonna keksitty?” Chang ihmetteli.
Changin mielestä Suomessa näperrellään hyvinvointivaltion heikentämisen parissa, kun olisi tuhannen taalan paikka hyödyntää historiallisen halpaa velkarahaa ja hyödyntää sitä panostamalla esimerkiksi vihreään talouteen ja tulevaisuuden teknologiaan.
”Aiotteko kilpailla palkoissa kiinalaisten kanssa ja laskea niitä 85 prosentilla? Seuraavaksi kilpailette ehkä etiopialaisten kanssa? Ette voi tehdä niin. Tarvitsette osaavaa työvoimaa, insinöörejä, infrastruktuuria, koulutusta.”
Tätä kaikkea meillä on, ainakin toistaiseksi. Nämä kaikki ovat Suomen kaltaisessa harvaan asutussa syrjäisessä maassa saavutuksia, eivät mitään itsestäänselvyyksiä.
Saksalaisia emme ole, kiinalaisiksi emme halua tulla – olkaamme siis suomalaisia, omia vahvuuksiamme vaalien.
Jenni KarjalainenInsinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies
