Care-o-botin nelosversio on tarkoitettu ihmisten hoivaamiseen.
Insinööri-lehti tekniikka

Hoivarobotti petti odotukset

Ihmisten hoitaminen ja vapaa jutustelu ovat koneelle vaikeampaa kuin mitä alaan liittyvästä hypetyksestä on voinut ymmärtää. Kehitys kulkee kuitenkin yhä eteenpäin.

Kotimaiseen palvelutaloon hankittiin taannoin robotti iäkkäiden asukkaiden seuraksi. Kun yliopistotutkija Jaana Parviainen selvitti pari vuotta myöhemmin, miten robottia käytettiin, kävi ilmi, että se lojui varastossa käyttämättömänä.

– Hoivarobotteihin liitetään liiallisia odotuksia. Media kirjoittaa usein kehityshankkeiden alkamisesta muttei kerro niiden lopettamisesta, hän kritisoi.

Hoivarobotteja on kehitelty sosiaali- ja terveysalan tueksi maailmalla noin 25 vuoden ajan. Fraunhofer IPA:n tutkimuslaitos esitteli Care-o-botin vuonna 1998, mutta sen neljäs kehitysversio ei ole vieläkään kovin yleinen. Monet vastaavat myöhemmät hankkeet ovat jääneet kokeiluiksi eivätkä ole päätyneet kaupalliseen käyttöön.

Suomessa hoivarobotteja on kehitetty useissa tutkimushankkeissa. Parviaisen mieleen nousevat muun muassa lääkejakeluautomaatti Evondos, ateria-automaatti Menumat ja hyljettä muistuttava hoivarobotti Paro. Kotimaassa on kehitetty myös sovelluksia ulkomaisille laitteille, joita ovat muun muassa humanoidirobotti Double, ulkoinen tukiranka Laevo, rollaattorirobotti Lea, teollisuusrobotti MiR, humanoidirobotti Nao, tablettitelinettä muistuttava Pepper, robottialusta Tug ja siivousrobotti Whiz.

– Näistä Evondos on ehkä ainoita kustannustehokkaita laitteita, eikä sitäkään voi ihan kutsua robotiksi.

Kehitystä tarvitaan lisää

Ikääntyneiden tai potilaiden hoitamista on vaikea automatisoida laitteille. Kodit ovat standardoimattomia ja monimutkaisia ympäristöjä, ja ihmisten kanssa kosketuksissa olevat tai kotitöissä auttavat robotit tarvitsevat teknisesti vaativaa hienomotoriikkaa.

– Syömistä, pukeutumista, ruoanlaittoa ja muita toimintoja, jotka ovat monelle vielä kotona asuvalle vaikeita, on vaikea ohjelmoida kustannustehokkaasti.

Parviainen on silti sitä mieltä, että hoivarobotteja tarvitaan resurssien vähetessä ja väestön ikääntyessä. Kehitystyötä tarvitaan vain luultua enemmän.

– Hoivatyöhön tarvitaan myös robottien käsipareja.

Alkuinnostus vaihtuu pettymykseen

Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun KTH:n apulaiprofessori Sannamari Kuoppamäki on havainnut, että robotteihin liittyy usein kestämätön alkuinnostus.

– Kun ihmiset näkevät robotin ensimmäistä kertaa, he suhtautuvat siihen positiivisesti. Kun he saavat siitä enemmän kokemusta, suhtautuminen muuttuu yleensä negatiivisemmaksi.

Suunnittelijoiden on onnistuttava kehittämään pitkäjaksoista kiinnostusta herättäviä robotteja. Ne eivät saa olla häiritsevän inhimillisiä, mutta niistä halutaan kuitenkin sympaattisia.

Kuoppamäki on tutkinut etenkin keskustelurobotteja, jotka voivat pitää ikääntyneille ja yksinäisille seuraa tai kuntouttaa niitä, joilla on erilaisia kehityksellisiä tai toiminnallisia häiriöitä. Keskustelurobotista voi olla apua esimerkiksi autistille.

Teknologian kaupallistamista hidastavat laitteiden kalleus, ylläpitokustannukset ja henkilökunnan kouluttaminen sekä lainsäädäntö.

Kokeilut osoittavat puutteita

KTH on kehittänyt useita robotteja, joiden vuorovaikutusta on tutkittu iäkkäiden ja verrokkiryhmien kanssa. Yksi sellaisista on ruoanlaitossa avustava robotti, joka muun muassa muistutti reseptistä ja vastasi kokkailijan kysymyksiin.

– Otimme erilaisen lähtökohdan kuin se, että robotin pitäisi tehostaa jonkin tekemistä. Halusimme, että robotti on yhteistyökumppani ruoanlaitossa ja tukee käyttäjää, Kuoppamäki kertoo.

Toinen keskustelurobotti oli kehitetty oppimaan käyttäjästään henkilönä ja siten personoimaan jutustelua tämän kanssa. Robotti kysyi muun muassa matkustelukokemuksista ja lempielokuvista, joihin olisi mahdollista viitata myöhemmissä keskusteluissa. Palautteen perusteella robottiin oltiin pettyneitä.

– Käyttäjät eivät kokeneet mielekkääksi puhua nähdyistä elokuvista vaan halusivat usein puhua enemmän tunteistaan, kuten yksinäisyydestä.

– Kävi myös niin, ettei robotti aina ymmärtänyt ihmisen puhetta eikä ihminen sitten ymmärtänyt robottia. Robotti ei aina tunnista ikääntyneen puhetta.

Kuoppamäen mielestä kehittäjien tulee kerätä erikseen nimenomaan ikääntyneiden puhetta puheentunnistuksen optimointia varten.

Tutkijat puhuivat aiheesta eilen avoimella robotteja käsittelevällä luennolla Tekniikan päivillä Helsingin yliopistossa.

Teksti: Janne Luotola
Kuva: Fraunhofer IPA