On vaikea sanoa, mikä on maailman paras maa, mutta Suomi on todennäköisesti vähintään kymmenen parhaan joukossa, arvioi tietokirjailija Juho Saari. Asiat ovat tuoreimpien 2020-luvun tietojen perusteella maassa paremmin kuin koskaan.
Saari tulee johtopäätökseensä toimittamassaan kirjassa Hyviä uutisia Suomesta, joka julkaistiin tänään. Kirjaan on koottu tutkijoiden artikkeleita maailman maiden välisistä eroista eri tieteenalojen näkökulmista.
Vertailuun ei ole yksiselitteistä mittaria, mutta tietoja yhdistelemällä voi rakentaa jonkinlaista kokonaiskuvaa. Sijoitukset muuttuvat indekseissä kuitenkin vuosi vuodelta eikä menestyminen ole itsestään selvää.
Marinin hallituksella oli samoja tavoitteita kuin Orpon hallituksella eli lisätä talouskasvua ja parantaa työllisyyttä, mutta keinot ovat erilaiset. Saari arvuuttelee, onko nykyiseen hyvinvointiin varaa myös tulevaisuudessa. Hän varoittaa kuitenkin ongelmapuheesta.
– Niin kauan kuin puhumme pessimistisesti siitä, kuinka paljon ongelmia yhteiskunnassamme on, me syömme tulevaisuudenuskoa. Suomalaisten tulevaisuudenusko on heikentynyt, Saari huolehti julkistustilaisuudessa Helsingissä.
Pohjoismaat pärjäävät
Kärkisijoista kilpailevat lähinnä Tanska, Norja ja Ruotsi sekä Alankomaat ja Uusi-Seelanti. Näitä maita yhdistävät suhteellisen pieni väestö, avoin talous, vientiyritykset, työmarkkinoiden sääntely, korruption puute, demokratia ja tulonsiirrot.
Suomi menestyy vertailuissa usein sitä paremmin, mitä monipuolisemmilla mittareilla yhteiskuntia arvioidaan. Yksittäisillä mittareilla, kuten ekologisella jalanjäljellä, hiilidioksidipäästöillä tai energiankulutuksella Suomi on kaukana kärjestä.
Hyville sijoille maa kipuaa erilaisissa elämänlaatumittareissa, joita on muun muassa YK:lla, EU:lla ja OECD:llä. Mittausperusteet ovat sen verran tuoreita, että maailman maita päästään vertaamaan kattavasti vasta 2010-luvun alusta alkaen. Kirjaan on koottu taulukoita maan menestyksestä erilaisissa indekseissä takavuosina.
Usein kansantuote ja elinajanodote ovat mittareita, jotka korreloivat elintason ja onnellisuuden kanssa. Poikkeuksellisesti Suomen kansalaiset ovat Saaren mukaan paremmassa asemassa kuin mitä nämä kaksi kapeaa mittaria antaisivat odottaa.
– Koteihin tulee sähköä, talot pysyvät lämpiminä ja terveys- ja sosiaalipalvelut toimivat, vaikka media muuta väittää, Saari tiivisti julkaisutilaisuudessa.
Kapitalismi yhdistyy hyvinvointivaltioon
Suomen menestystä selittävät Saaren mukaan kapitalismin ja hyvinvointivaltion kytkeminen yhteen. Suomessa vallitsee keskinäinen luottamus, turvallisuus, sosiaaliset suhteet, suhteellisen pienet statuserot ja vähäinen niukkuus.
Ennestään on uutisoitu, että Suomi on noussut maailman onnellisimmaksi maaksi seitsemän kertaa peräkkäin. Tämä tulos perustuu elämänlaatuun yksilöiden eikä yhteiskunnan ominaisuutena, jota tässä kirjassa on ennemminkin tutkittu.
Muita maan vahvuuksia ovat eri artikkeleiden kirjoittajien tekijöiden mukaan esimerkiksi elämäntyytyväisyys, terveys, luottamus, turvallisuus, nuorten asiat ja naisten asema.
Tuomo Alasoini kirjoittaa omassa artikkelissaan kirjassa, kuinka hyvinvointi on parantunut Suomessa vuosikymmeniä työhyvinvoinnin kautta. Kuolemaan johtavien ammattitautien ja työtapaturmien määrä on vähentynyt, ja sosiaalisen arvostuksen ja omaan työhön vaikuttamisen tunne työssä on kasvanut. Nämä tekijät ovat myös auttaneet suomalaisia jatkamaan töissä aiempaa pidempään.
Alasoini huomauttaa, että hyvinvointi työssä on elämänlaadun kannalta tärkeää, koska suuri osa väestöstä viettää suuren osan elämästään työssä.
Valtion talous huolettaa
Kirjan suurin huoli liittyy hyvinvointivaltion rahoitukseen. Ekonomisti Mika Maliranta pitää Suomen talouden ongelmana yhä Nokian ja metsäteollisuuden romahtamista. Entisten korkean tuottavuuden alojen tilalle on kasvanut uusia korkean tuottavuuden työpaikkoja, mutta tilanteen korjautuminen on yhä kesken.
Maliranta pitää maan työmarkkinoita dynaamisina palkkojen ja työntekijöiden liikkuvuuden osalta. Sopimuskorotusten yleistä linjaa hän pitää viime vuosikymmeninä maltillisena, koska monet yritykset ovat korottaneet työntekijöiden palkkoja enemmän kuin sopimukset ovat määränneet.
Kasvua voitaisiin vahvistaa paremminkin esimerkiksi investoinneilla korkean tuottavuuden aloille. Tulevaisuuden suhteen Maliranta tunnustautuu varovaiseksi optimistiksi.
– Jos kaikki ovat epätoivoisia, he keskittyvät vain varmistamaan oman työpaikkansa säilymisen eivätkä mieti, minne muualle – ja mihin vielä tuottavampiin työpaikkoihin – voisivat hakea töihin.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: Granada, CC 4.0
