Paavo Haavikko on kirjoittanut, että tosi herkut ovat kaikki raakoja, osterit, lohi ja valta. Tämä tulee väistämättä mieleen työmarkkinoiden tämän hetkistä tilannetta tarkastellessa. On totta, että palkansaajat kamppailevat palkattoman kiky-työn poistamiseksi sekä palkkojensa puolesta. Yhtä totta on se, että työmarkkinoilla kyse on nyt myös vallasta.
Uskon, että Haavikko tarkoitti sitä, että valta puhtaimmillaan on aina raaka asia. Se ei ole hienostunutta tai vivahteikasta, se on vahvaa ja varmuutta siitä, kuka asioista päättää, ken on korkeimman kaapin päällä. Valta on raakaa, siksi sitä yritetään usein hillitä erilaisilla asioilla, kuten vaikkapa demokratialla. Raaka valta myös turmelee varmasti, sekä käyttäjänsä että sen himoajat.
Eksymättä kauemmas sivupoluille on syytä palata työmarkkinoihin. Niillä eletään Suomessa murroskautta, kun työnantajat päättivät lopettaa keskitetyn sopimisen. Ollaan uuden edessä, pitäisi löytää tasapaino liittojen sopimisen tavaksi. Eletään murrosta sen jälkeen, kun hallitus pääministeri Sipilän johdolla puuttui työmarkkinoiden toimintaan ennennäkemättömällä tavalla.
Nyt haetaan suuntaa sille, kuka määrää tahdin tulevina vuosina.
Murrostilanteissa valta on liikkeessä. Kyse on siitä, kenen tai – toivottavasti – keiden käsiin valta asettuu, kun murros on ohi ja ollaan uudessa tasapainon tilassa. Suomalaisilla työmarkkinoilla tämä tarkoittaa sitä, että nyt haetaan suuntaa sille, kuka määrää tahdin tulevina vuosina ja edessä olevilla sopimuskierroksilla. Kyse ei ole vain tästä kierroksesta ja nyt päätettävistä asioista.
Kysymys palkattomasta työstä, niistä niin sanotuista kiky-tunneista, on iso ja periaatteellinen. On outo ajatus, että terveillä työmarkkinoilla pitäisi olla rakenteita, joilla voi teettää työtä, josta ei makseta palkkaa. Mutta ehkä sittenkin isompi kysymys on siitä, mihin asettuu työmarkkinavalta tämän kierroksen jälkeen. Se ratkaisee nimittäin sen, mihin suuntaan työehdot tulevaisuudessa kehittyvät ja kenen komennossa.
Vain tästä näkökulmasta ovat ymmärrettäviä työnantajapuolen lausunnot, että heille ”on ihan sama, maksaako lakko miljoonan vai miljardin”. Suhteessa kierroksen asioihin lausuma on irrationaalinen, mutta suhteessa vallan kaappaamiseen itselle se näyttäytyy toisessa valossa.
Hyvä olisi, jos tulevaisuudessakin työmarkkinavalta olisi tasapainossa, eikä vain toisen osapuolen hallussa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
