Singapore Joe on huippuälykäs papukaija Carl Barksin maineikkaassa Aku Ankka -sarjakuvassa ”Joe-poika Singaporesta”. Tämä yhteys tuli hakematta mieleen, kun maassa on kehitelty malli, josta Suomessa olisi opiksi – ja toimeksi – laitettavaa.
Kun työllisyys- ja työttömyystilastoja tarkastelee, niin ei välttyä siltä havainnolta, että Suomessa suhtaudutaan penseästi ikähaitarin toiseen päähän. Ei ole väärin puhua suoranaisesta ikäsyrjinnästä.
Keinoja tähän on haettu useamman kerran, mutta konkretia on lopulta jäänyt puuttumaan tai ainakin valitettavan vähäiseksi. Orpon hallitus asetti muutama vuosi sitten selvityshenkilön käymään läpi kokeneiden työntekijöiden työllisyyden parantamista. Raportista toteutukseen – tai kokeiluun – on vain mennyt pieni osa ehdotuksista. Ikävä kyllä mitään todellista ei näytä tapahtuvan.
Suomessa tämä on edelleen vakava inhimillinen mutta myös laajemmin työllisyyden kasvua vaivaava ongelma. Kokeneempia työntekijöitä 55 vuotta täyttäneiden joukossa kohdellaan huomattavasti heikommin kuin heitä nuorempia. Iän karttuessa sekä työttömyysriski kasvaa että todennäköisyys uudelleentyöllistymiseen laskee.
Henkilöllä olisi subjektiivinen oikeus neuvotella työsopimuksensa uusiksi.
Tarvitsemme kuitenkin jokaisen osaajan, jotta ikärakenteellamme voimme pärjätä osaamisperusteisessa taloudessa. Voisi ajatella, että juuri tässä tilanteessa kokemukselle olisi paljon käyttöä.
Minusta kaksi asiaa on selvää: Toimet 55 vuotta täyttäneiden työurien tukemiseksi ovat tärkeitä. Toisekseen, jotta se saadaan onnistumaan, tarvitaan jollakin tavalla pakottavia toimia. En jaksa uskoa kulttuurin muuttumiseen, ellei siihen tavalla tai toisella kannusteta.
Keinoja on kyllä olemassa. Käyttöön voidaan ottaa selvityshenkilön raportissa mainitun mukainen malli, jossa tietyn ikävuoden jälkeen henkilöllä olisi subjektiivinen oikeus neuvotella työsopimuksensa uusiksi esimerkiksi työajan ja työntekopaikkojen osalta.
Tämä on se yhteys Singaporeen. Tätä mallia on ehdotettu Suomessa jo aiemminkin, ja sen ytimessä olisi siis, että työntekijällä olisi mahdollisuus suoraan vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja missä hän työskentelee. Tähän olisi varmasti hyvä liittää jokin korotettu irtisanomiskynnys, jotta työsopimuksensa uudelleenneuvotelleita ei kohtaisi karu kohtalo muutosneuvotteluissa.
Kysymys onkin siitä, että onko muutoksen halua. Minusta sitä pitää olla.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja