Onko merkki tulevasta dementiasta vai onko insinöörin tarkka ote katoamassa, kun järjestelmällisyyteen ja tarkkuuteen tottunut lapsen vanhempi yhtäkkiä unohtaa jotain oleellista?
Menneenä talvena sain seurata, kuinka uusi työehtosopimus syntyy. Sen myötä kävin myös työpaikoilla. Kalenteri oli täynnä ja vauhti mahtava. Samassa sujauksessa hoituivat kotona arjen toimet, joita nelikymppisten vanhempien perheessä riittää.
Neuvottelut tempaisivat mukaansa kuitenkin niin, että lasten hiihtolomakamman laskenta meni kokonaan ohi. Loma oli kyllä merkittynä kalenteriin, mutta ymmärrys siitä, että se lähestyy, ei rekisteröitynyt aivoihini.
Eräänä aamuna, kun pakkasin taas laukkua lähteäkseni toimistolle, esikoiseni totesi minulle, että ”äiti sinulle työt ovat tärkeämpää kuin me”. Se kolahti suoraan sydämeen. Koko päivän mietin, että olinko oikeasti tehnyt niin paljon töitä ja ollut poissa?
Saimme neuvoteltua tasa-vertaisemmat perhevapaat.
Aivoni tikittivät hakien ymmärrystä unohduksesta. Mikä oli syy-yhteys sille, että näin kävi. Systemaattisesti lähdin liikkeelle kalenterista ja seuraavaksi tarkistin kellokortin. Tehdyt tunnit eivät kuitenkaan näyttäneet mitään normaalia kummempaa.
Etsin perusteluja heidän turhautumiselleen, kunnes lopulta tajusin, että olin ensimmäistä kertaa heidän elämänsä aikana ollut paljon poissa kotoa. Kun he olivat pieniä, olin heidän kanssaan lähes aina. Ja vaikka toinen vanhempi oli pitkillä työreissuilla, se ei se kovin vahvasti vaikuttanut arkeemme. Mutta kun äiti olikin poissa, se oli heille jonkinlainen shokki siitä, että äidilläkin on työmatkoja.
Lapseni ovat kysyneet usein, mitä teen työpäivänä. Heille työni näyttäytyy vain ruudun tuijottamisena ja puhelimessa puhumisena. Ymmärrys ammattiliiton asiantuntijan roolista ei ole helpoin tehtävä selittää alakoululaisille. Lapseni ovatkin vastanneet muiden kysymyksiin työstäni, että ”äiti on insinööri ja auttaa muita insinöörejä työpaikalla”. Niinhän se asia onkin.
Helmikuun alussa autoimme yhdessä kentän ylempien toimihenkilöiden kanssa teknologiateollisuuden neuvottelijoita saavuttamaan muun muassa perhevapaakirjaukset alan uuteen työehtosopimukseen. Vastaavat perhevapaakirjaukset on myöhemmin kirjattu useisiin muihinkin ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksiin.
Onhan se aivan älyttömän hienoa, että saimme teollisuudessa ainoana neuvoteltua tasavertaisemmat perhevapaat työehtosopimukseen. Tämä takaa sen, että kun tyttäreni joskus tulevaisuudessa hulahtaa perheellisenä työn imuun, se ei olekaan välttämättä niin iso järkytys lapsenlapsilleni. Ehkä voin samalla kertoa heille työtaisteluista ja unohtuneesta hiihtolomasta.
Mitä sitten tapahtui, kun odotettu hiihtoloma tuli? Sattumaa tai ei, unohduksessa oli onni mukana. Lapsilla oli paljon vapaata ja he saivat vain hengata kotona, rakentaa legoillaan, lukea kirjoja ja olla.
Minustakin he saivat lopulta seuraa, kun sain pari vapaapäivää loppuviikolle. Oli huojentavaa huomata, etten kärsi dementiasta ja insinöörimäinen tarkkuuskin on osin tallella.
Satu-Maarit Urtti
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
