Krokotiilivirran rannalla

Lapsena ihmettelin suuresti, kuinka jollekin ihmiselle voidaan vaihtaa sydän. Niin sanoma- kuin aikakausilehdetkin toitottivat Etelä-Afrikassa, Johannesburgin kaupungissa, maailmankuuluisuuteen ponkaisseen kardiologisen kirurgin hommia.

Christiaan Neethling Barnard (8. marraskuuta 1922 – 2. syyskuuta 2001) teki viitisen kymmentä vuotta sitten historiaa lääketieteen alueella. Tähän häntä motivoi yhden veljensä sydänvaivoista johtunut kuolema. Barnard sai lähtemättömän etuliitteen ollen tämän jälkeen siis sydänkirurgi.

Kansan suussa puhutaan ennemminkin leikkauksesta kuin kirurgisesta operaatiosta. Tässä leikkauksessa oli onnellinen loppu. Sen kestettyä yhdeksän tuntia alkoi potilaan uusi sydän sykkiä ja sykkihän se lopulta 18 vuotta tuon jälkeenkin.

Vertaansa vailla oleva tulos saavutettiin jo vuonna 1967. Potilaalla oli kuitenkin vaihtoehtoina jäädä leijonan syömäksi joen penkalla tai uida krokotiileja vilisevän virran yli. Näin verrannollisesti kuvattuna, mikäli se sallitaan.

Kaikki leikkaukset eivät kuitenkaan ole onnellisia kaikkien kannalta. Suomen hallitus päätti leikata erilaisista kehitys- ja hankeavustuksista melko roimasti. Isoja leikkauksia tuli muun muassa perinteisiin kirkon koordinoimiin hankkeisiin, Suomen Punaiselle Ristille, Kepalle ja niin edelleen. Osansa leikkauksista joutuu kantamaan myös SASK, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus. Hankemäärä tulee supistumaan dramaattisesti ja osa joudutaan keskeyttämään.

Ammattiyhdistyksen työntekijän ja jäsenen näkövinkkelistä SASKin työ on ollut ensiarvoisen tärkeää maailmalla. Kohdemaissa on perustettu ammattiyhdistyksiä ja vahvistettu niiden toimintaa. Järjestäytyminen ja koulutus ovat auttaneet työläisiä vaatimaan oikeuksiaan niin työehdoissa kuin työturvallisuudessa. Sydämiä ei ole siirretty, mutta moni ihmishenki on näillä rahoilla säästynyt. Tietoisuuden karttuessa on opittu vaatimaan elämiseen riittävä palkkakin.

Solidaarisuus näkyy myös vastavuoroisesti. Suomalaisten osoittaessa mieltä Rautatientorilla viime vuoden syyskuussa saivat eri ammattiyhdistykset ja -liitot kannatuskirjeitä eri puolilta maailmaa. Oli ilo kiittää näistä solidaarisuuden osoituksista. Tuntui joka kerta, että tuli kiitettyä kaikkien 30 000 mielenosoittajan puolesta. Unohtamatta niitä, jotka kotikaupungeissaan osallistuivat paikalliseen mielenosoitukseen.

Nyt tämä valtionavun leikkaaminen kaventaa mahdollisuuksiamme solidaariseen toimintaan maailmalla. Toivottavasti se ei heijastu peilikuvana takaisin ja muuta kumppaniemme suhtautumista suomalaisiin ammattiyhdistyksiin. Tässähän oli kirurgina vallan muita tahoja. Leikkaussalikin taisi olla remontissa operaation aikana.