Kiitos sille jolle se kuuluu

Tietoliikenneyritys DNA ilmoitti maanantaina alkavansa myöntää viikon mittaista palkallista vapaata isovanhemmaksi tulevalle työntekijälle. Lomaoikeus koskee koko konsernin henkilökuntaa. Vapaa myönnetään, jos työntekijä tulee mummoksi tai papaksi tämän vuoden aikana.

Tiettävästi DNA on ensimmäinen suomalainen yritys, joka moiseen ryhtyy. Syytä on myös tähdentää, että isovanhempien vapaan kustannukset maksaa yritys, veronmaksajien rahaa siihen ei polteta.

Heti tuoreeltaan ajattelin, että nyt tuli yritysmaailmasta sellainen uutinen, jolle voi nostaa hattua. Isovanhempainvapaa on kädenojennus sekä nautintaoikeuden piiriin pääseville varttuneemmille työntekijöille että heidän jälkipolvelleen. Kokeilussa voi halutessaan nähdä esimerkillistä ylisukupolvista työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Parin yön yli nukuttuani olen edelleen samaa mieltä. Vapaa tarjoaa pienten lasten vanhemmille apua ja tukea silloin, kun sitä kipeimmin kaivataan. Monissa perheissä mummot, mummit, papat, ukit ja vaarit ovat siinä elämänvaiheessa yksi tärkeimmistä tukiverkostoista.

Suomi ei olisi Suomi, jos joku ei olisi jo ehtinyt tästäkin asiasta pahoittamaan mieltään. Sosiaalisessa mediassa on jo kauhisteltu, kuinka epäoikeudenmukainen uudistus on perheettömille työntekijöille, nuorille työntekijöille, pienten lasten enoille, sedille ja tädeille, serkuista ja perheen koirista puhumattakaan.

Joten eiköhän me tämäkin asia onnistuta jotenkin pilaamaan, kun oikein yritämme. Viimeistään siinä vaiheessa epäonnistuminen alkaa olla valmis, kun uuteen perhevapaaseen keksitään sotkea eduskunta lakeineen ja asetuksineen.

Vakavasti puhuen DNA osoittaa isovanhempainvapaallaan uutta, tervetullutta ajattelua. Yritys on toki mukana Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka-hankkeessa, mutta pelkästään siihen kuuluvaksi ”mainostempuksi” vapaata ei ole syytä karsinoida.

Haluan uskoa, että DNA:ssa on ensimmäisten firmojen joukossa oivallettu, että menestyäkseen yritysten on kilpailtava hyvästä työvoimasta, pidettävä siitä kiinni. Siihen ei pelkkä palkka riitä. Työn on oltava mielenkiintoista, on huolehdittava myös henkilöstön työhyvinvoinnista.

Kun isovanhempainvapaa vielä kohdistuu työuran myöhemmässä vaiheessa oleviin työntekijöihin, DNA ansaitsee kiitoksen ennakkoluulottomuudestaan. Yritys osoittaa arvostavansa ja huolehtivansa myös ikääntyvien työntekijöidensä työviihtyvyydestä varsin fiksulla tavalla.

Toivon mukaan kyseessä ei ole kokeilu vaan pysyvä käytäntö, joka leviää myös muihin yrityksiin. Arvon hekin ansaitsevat, työelämän uunituoreet mummot ja vaarit.