Eri kielten informaationvälitysnopeus vaihtelee voimakkaasti keskenään. Hiljattain julkaistun tutkimusuutisen mukaan japanin kieli on tavujen lausumisessa nopeampi kuin esimerkiksi englanti. Japani on melkoista takomista, sillä äänteitä on vähän, tavut ovat lyhyitä ja niitä on paljon.
Tehokkuuteen pyrkivä ihminen voisi opiskella ja käyttää kommunikoinnissa sitä kieltä, jolla ajatustenvaihto tai tiedonsiirto toimii kaikista sutjakkaimmin. Insinööri saisi työnsä tehtyä nopeimmassa mahdollisessa ajassa, kun ei tarvitsisi kirjoittaa loppumattomia sanahirviöitä tai maalata laahaavia tavukaravaaneja.
Lukuisat muut tutkimukset ja niiden kriittiset arviot tuntuvat johtavan kuitenkin ajatukseen, että mikä kieli on tehokkain, riippuu pitkälti mittarista. Kun muodostetaan konsensusta eri mittaamistapojen tuloksista, huomataan, että kielten välisen tehokkuuden erot ovat suhteellisen pieniä, jopa merkityksettömiä.
Yksi tapa on vertailla toisiaan vastaavien tekstien merkkimäärää eri kielissä. Esimerkiksi YK:n peruskirjasta on kuusi virallista versiota ja yli sata puolivirallista käännöstä, muun muassa suomeksi. Merkkimäärältään tehokkain kuudesta pääkielestä on kiina, tehottomin espanja. Englanti ja venäjä asettuvat keskelle.
Räppäri saattaa tykittää sanoja pikavauhdilla.
Suomi on tehoton kieli usealla mittarilla: esimerkiksi merkkejä tarvitaan enemmän kuin englannissa, puhumattakaan kiinaan verrattuna.
Kiina on merkkimäärässä mitattuna yksi tehokkaimmista kielistä, koska yksi merkki vastaa kokonaista merkitystä. Toisaalta merkkejä on kielessä kymmeniätuhansia, jotka pitää tietokoneelle tallentaa tavuina. Vaikkapa suomen latinalainen aakkosto mahtuu kahdeksanbittiseen tavuun, mutta yksi kiinalainen merkki vaatii kahdeksanbittisellä merkistökoodauksella yleensä kolme tavua.
Puhuttuna suomi on tehokkuudeltaan jotakuinkin keskitasoa. Tavut ovat suhteellisen pitkiä, ja tavuja on sanassa monia. Silti puhe kulkee leppoisan joutuisasti.
Tutkimukset eivät kuitenkaan pääse käsiksi puheen tai kirjoituksen varsinaiseen viestin välitysnopeuteen. Vaikka merkkejä, tavuja, sanoja tai muita informaation palasia tulisi vauhdikkaasti, perimmäinen sanoma voi välittyä hitaasti. Jaaritella voi nopeastikin, ja silti asiaa on vähän. Niin ikään räppäri saattaa tykittää sanoja pikavauhdilla, mutta kappaleessa saattaa olla toistoa tai runomitan pakottamia sanavalintoja, jotka lähinnä täyttävät tyhjää tilaa.
Hidas ja vähäinen puhe puolestaan voivat olla merkki siitä, että sanat on punnittu tarkkaan. Puheessa voi olla paljon täytesanoja, jotka muodollisesti tarkoittavat jotakin mutta ovat pihvin kannalta ylimääräisiä. Siksi lopullisen arvion tekee kuulija tai lukija itse.
Tehokkuus on usein tavoiteltava asia – mutta ei niinkään itsensä vaan sillä saavutettavien asioiden vuoksi. Jos se informaation välittämisen nopeudesta olisi kiinni, Kiinassa olisi otettu ihmisoikeudetkin käyttöön ensimmäisenä.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja