Olen ollut elämässäni niin onnekas, että työurani on jatkunut noin kolmekymmentä vuotta vailla keskeytyksiä. Työnantaja on toki muutaman kerran vaihtunut, mutta työstä olen aina siirtynyt uuteen työhön. Silkkaa tuuria, omaa ansiota tai jotain siltä väliltä, olen kiitollinen, että minulle on käynyt näin hyvin.
Näin ollen minua on myös siunattu vuosikymmenten ajan säännöllisillä vuosilomilla. Niitä on vietetty matkan varrella hyvinkin eri tavoin riippuen ”parista muuttujasta”, kuten elämäntilanteesta ja harrastuksista. Pääsääntöisesti olen kesäisin lomaillut Suomessa, pois lukien pari moottoripyöräreissua.
Kesälomien pituus on vaihdellut neljästä viikosta viiteen viikkoon. Kerran kävi niin, että työnantaja halusi korvata ylityöt vapailla. Kun työ oli sellaista, että niitä kertyi, olin yhtenä kesänä lomalla ja ylityövapailla yhdeksän viikkoa putkeen. Se oli työurani pisin kesä, monessa mielessä.
Hyvin on mennyt ilman kelloakin.
Liekö kyseinen kesä opettanut, mutta nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan pitää kesäloman kahdessa pätkässä. Yksinkertaista jymäytetään: minusta tuntuu, että kesäloma on tällä tavoin pidempi. Sitä en tiedä, kuinka paljon, pääasia on, että siltä tuntuu.
Ollessani toimittajan työssä päätin kerran lopettaa sanomalehtien lukemisen kesälomien ensimmäisten viikkojen ajaksi. Testasin, voiko ihminen elää ja voida hyvin ilman jokapäiväisiä uutisia. Kyllä voi, ja hyvin voikin. Nykyään sanomalehden katkaiseminen loman ajaksi on sääntö ilman poikkeusta.
Noin viisitoista vuotta sitten otin rannekellon pois ranteesta ensimmäisenä lomapäivänä. Ajatus oli laittaa aikarauta loman ajaksi kaappiin. Eräänlaista kiireettömyyttä tai ainakin sen tunnetta taisin tällä tavoitella.
En enää muista, onnistuiko itse tarkoitus, mutta loma loppui ja kello unohtui sinne, minne sen laitoin. Hyvin on mennyt ilmankin.
Muutama vuosi sitten laitoin loman kunniaksi matkapuhelimen äänettömälle. Kun puheluja kumminkin jonkin verran tulee ja sähköpostit sekä muuta vietit pitävät omia ääniään, ajattelin rauhoittaa lomani tältäkin osin. Sen kesän jälkeen matkapuhelimeni on ollut pääsääntöisesti äänettömällä. Eipä ole siitäkään tempusta valituksia kuulunut.
Mahdollisuuksien mukaan olen myös yrittänyt olla täyttämättä lomapäiviä etukäteen sovituilla jutuilla. Ei se täysin onnistu eikä tarvitsekaan. Pääasia on, että lomaani mahtuu joitakin ”mitä tänään tehtäisiin” -päiviä. Ei niitä koskaan liikaa ole.
No, yhtenä kesänä puolestaan tein loman kynnyksellä sellaisen päätöksen, että loman aikana ei pitkiä housuja päälle laiteta. Sallin itselleni vain yhden poikkeuksen, syntymäpäiväjuhlat, jotka edellyttivät juhlavaa pukeutumista.
Jos edelliset esimerkit olivat loman viettämisen kannalta hyviä päätöksiä, tämä viimeinen oli virhe, paha virhe. Kesä oli poikkeuksellisen kolea. Pohkeet rohtuivat toisenkin kerran, kun päättäväinen jästipää värjötteli shortseissaan vuoroin raviradalla, golfkentällä ja ravintolan terassilla.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
