Kaukaiset maailmat. Futuristiset kaupungit, kosmiset olennot ja tähtienvälisten alusten kiihkeä liike universumin halki. Science fiction, tuo kirjallisuuden ja taiteen genre – jopa niiden huipentuma, on aina kutsunut minua puoleensa magneetin tavoin.
Lapsuudessa ja nuoruudessa tuntui kuin jokainen kirja, elokuva ja keskustelu avaisi uusia ovia mielikuvituksen ulottuvuuksille – maailmoihin, jotka olivat yhtä aikaa sekä kaukaisia että läheisiä. Näiden maailmojen lumosta on tullut osa omaa identiteettiäni, ja niiden taika on kantanut läpi elämäni.
Paikallinen kirjasto tarjosi ensimmäiset ikkunat kaukaisiin maailmoihin. Portit aukesivat ja nuori minä pääsi liikkumaan ajassa sekä todellisuudessa, lähellä ja kaukaisissa galakseissa.
Muistan, kuinka innostuin ja saatoin keskustella tunteja siitä, kuinka Isaac Asimovin robottien moraalikoodit, Ursula K. Le Guinin ekologiset maailmat tai Brian Aldissin teosten, kuten Non-Stopin ja Helliconia-trilogian, syvälliset pohdinnat ihmiskunnan ja ympäristön suhteesta voisivat antaa meille vastauksia oman nykymaailmamme haasteisiin.
Kirjoitin myös ensimmäiset science fiction -novellini. Niissä hahmottelin maailmoja, joissa tekniikka ja ihmiskunnan pyrkimykset kohtasivat arvaamattomia esteitä. Kirjalliset saavutukseni olivat alkeellisia ja vaatimattomia, mutta omalla matkallani tärkeitä. Syntyy niitä tekstejä edelleenkin.
Suurin merkitys on sen kyky heijastaa nykymaailmaa.
Science fictionin todellinen taika piilee mielikuvituksen vapaudessa. Kun luen kirjaa, katson elokuvaa tai kirjoitan omaa tarinaani, astun mielessäni alukselle, joka kuljettaa minut toisiin maailmoihin. Näissä maailmoissa voin kohdata asioita, joita meidän todellisuudessamme ei ole – mutta jotka voivat auttaa meitä ymmärtämään omaa elämäämme ja yhteiskuntaamme paremmin.
Brian Aldissin teokset ovat tästä hyvä esimerkki. Hänen romaaninsa Non-Stop esittää ihmisten pyrkimykset ja heidän suhteensa ympäristöön klaustrofobisessa, suljetussa maailmassa, joka on samalla mikrokosmos ihmiskunnasta.
Helliconia-trilogia taas avaa lukijalle universumin valtavan skaalan ja ihmisten pienuuden sen sisällä, käsitellen syklisyyttä ja ilmaston vaikutuksia ihmisten kulttuureihin ja uskomuksiin. Nämä teemat resonoivat voimakkaasti nykyajan haasteissa, kuten ilmastonmuutoksessa ja ihmisen roolissa ekosysteemissä.
Samaan aikaan populaarikulttuurin teokset, kuten Matrix-elokuvat, vievät meidät toisiin todellisuuksiin, joissa teknologia ei pelkästään kehitä ihmiskunnan potentiaalia vaan myös asettaa sen kontrollin kohteeksi. Matrixin teemoissa kyseenalaistetaan todellisuuden luonne, ihmisen vapaus ja tekoälyn valta – kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia myös nykyhetken teknologisen kehityksen ja etiikan pohdinnassa. Näiden teosten kautta science fiction antaa meille keinoja pohtia sitä, kuinka teknologia muokkaa identiteettiämme ja yhteiskuntaamme.
Vaikka science fiction sijoittuukin usein tulevaisuuteen tai vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, sen suurin merkitys on sen kyvyssä heijastaa nykymaailmaa. Tieteiskirjallisuus on kuin kaleidoskooppi: se ottaa palasia todellisuudestamme ja järjestää ne uudelleen, luoden uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Näin ollen genren lumovoima ei ole pelkästään eskapismin mahdollisuudessa vaan sen kyvyssä antaa meille välineitä ymmärtää omaa maailmaamme paremmin.
Monet science fiction -teokset ovat olleet aikansa kulttuurin ja yhteiskunnan kriittisiä kommentaareja. George Orwellin 1984 on enemmän kuin dystopia; se on voimakas varoitus sensuurista ja totalitarismista. Margaret Atwoodin Orjattaresi tutkii sukupuolten välisiä valtarakenteita tulevaisuuden näkökulmasta, mutta kaikuja sen teemoista voi nähdä jokapäiväisessä elämässä.
Matrix-elokuvat taas tarjoavat visuaalisesti unohtumattoman tavan tarkastella yksilön valintoja ja suurten järjestelmien voimaa. Näiden teosten kautta tieteiskirjallisuus haastaa meitä katsomaan maailmaa tarkemmin ja miettimään, mitä haluamme säilyttää ja mitä muuttaa.
Science fiction on minulle matka, joka ei koskaan pääty. Se on ovi uusiin maailmoihin, mutta myös ikkuna omaan todellisuuteemme. Se antaa minulle mahdollisuuden unelmoida, luoda ja kyseenalaistaa. Se opettaa minulle, että mielikuvitus ei ole pelkästään pakopaikka vaan väline ymmärtämiseen ja muuttamiseen.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
