Kaiken pahan alku ja juuri

Vanhan ja käytössä kuluneen vitsin mukaan Stalinin Neuvostoliitossa syylliset kyllä tiedettiin, mutta usein rikos puuttui. Oppi on Suomessa nykyisin hyvin käytössä. Lähes jokaisen yhteiskunnallisen ongelman syyllinen on tiedossa; se on ammattiyhdistysliike ja ammattiliiton jäsenyyteen yhä uskova palkansaaja.

Tuorein esimerkki ay-liikkeen holtittomuudesta on ansiosidonnainen työttömyysturva ja sen puolustaminen. Sitra julkaisi viime viikolla keskusteluasiakirjan ”yhtäläisestä, oikeudenmukaisesta ja kannustavasta työttömyysturvasta”. Sen peitelty viesti oli, että nykyinen, ansioihin sidottu ja työttömyyskassojen hoitama työttömyysturva on tullut tiensä päähän.

Viesti meni hyvin perille. Nykyinen ansioturva on julistettu perustuslain vastaiseksi ja hyväosaisia suosivaksi, ay-liikettä on syytetty heikkojen jättämisestä heitteille ja niin edelleen. On synnytetty kuvaa, että työttömyyskassan jäsenelle tai ammattiliitolle on yksi ja sama, onko töissä vai ei, rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Sitäkin on paheksuttu, että tällaisessa asiassa ay-liike kehtaa ajaa jäsenistönsä etua.

Asiakirjan laatijoina on varmasti viisaita ihmisiä, mutta siitä huolimatta en niele kirjoittajien kaikkia koukkuja. Esimerkiksi hyväosaisten suosimisesta voi olla montaa mieltä, kun tietää ansiopäivärahan laskentakaavan leikkureineen ja sen, että 80 prosenttia ansiopäivärahan saajista on tienannut ennen työttömyyttä 1000–3000 euroa. Väitän, että vain harva ”valitsee” työttömyyden ja pitkittää sen kestoa ”anteliaan” työttömyysturvan takia.

Kirjoituksessa syntyy tai synnytetään epäselvä kuva ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoituksesta ja järjestelmän yhdenvertaisuudesta. Totta on, että osa ansiopäivärahasta rahoitetaan valtion budjetista. Osuus on kuitenkin vain peruspäivärahan suuruinen eli sama summa, jonka kassaan kuulumaton saa Kelalta. Ei kovin epäoikeudenmukaista ja kassan jäseniä suosivaa, vai kuinka?

Kassan jäsenmaksuilla rahoitetaan viisi prosenttia ansioturvasta. Tämän lisäksi työnantajilta ja palkansaajilta kerätään tarkoitusta varten palkkaa sidottua työttömyysvakuutusmaksua. Maksu kerätään kaikilta, mutta toisin kun Sitran raportin jälkimainingeissa on annettu ymmärtää, työttömyyskassaan kuulumattomilta perityt rahat eivät mene vain järjestäytyneiden taskuun. Ne siirretään Kelalle peruspäivärahojen maksamista varten.

Raportin kirjoittajiin kuuluva Elina Lepomäki puolestaan moittii sitä, että työttömyyskassalla ei kannustinta pienentää jäsentensä työttömyysriskiä, kun valtio vastaa työttömyyden kustannuksista. Kun työttömyyskassan tehtävänä on vain hoitaa ansioturvan maksaminen, Lepomäen syyttävä sormi osoittanee kassojen takana olevia ammattiliittoja.

Jos näin on, väite on absurdi. En tiedä ensimmäistäkään ammattiliittoa tai niissä työskentelevää henkilöä, joka ei olisi huolissaan oman liittonsa kasvavista työttömyysluvuista. Toisin kun Lepomäki väittää, niillä on siihen jopa taloudellinen kannustin; jokainen työtön jäsen pienentää liiton jäsenmaksutuloja.

Sitran kirjurit esittävät yleistä ansioturvaa, joka rahoitettaisiin puolittamalla sen kesto 250 päivään. Samalla työttömyyskassat voisi romuttaa ja näin kukaties vähentää ammattiliittoon kuulumisen houkuttelevuutta. Tämä lienee joidenkin Sitran käyttämien asiantuntijoiden perimmäinen motiivi.