Valtakunnassa on rauhallista. Valtakunnassa on myös käynnissä teollisuudessa laajoja lakkoja ja uusia sopimuksia ei näy.
Näissä kahdessa lauseessa on selvä ristiriita. Voisi luulla, että valtakunnansovittelijan toimistolla on kiire, kun sekä Teollisuusliitto, ammattiliitto PRO että YTN lakkoilevat usealla sopimusalalla. Suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä kun on niin – tai ainakin pitäisi olla – että sovittelijan toimisto sovittelee työriitoja. Toimisto siis saattaa osapuolet keskenään kosketuksiin, eri vaiheiden kautta laittaa riidat halki ja saa siihen kohtaan sovinnon aikaan.
Nyt näyttää siltä, että Bulevardi 6:ssa on otettu todesta suomalainen sananlasku, jonka mukaan hoppu ei ole hyväksi. Kolme palkansaajaliittoa riitelee uudesta työehtosopimuksesta, mutta vain yhdessä pöydässä on nähty sovintoesitys, ja sekin puolitoista viikkoa sitten.
Näin prosessi johtaisi väistämättä lopputulokseen.
Uusia aikoja sovittelijalle on tullut nihkeästi ja hitaasti, vaikka sovittelija tietää, että työnantaja on kieltäytynyt neuvottelemasta suoraan palkansaajien kanssa. Joku voisi hämmästellä prosessin hitautta, kun tietää lakossa olevien palkansaajien määrän. Kun päälle vielä pannaan lakkojen väitetyt miljoonatappiot kansantaloudelle, on suoranainen ihme, että juuri kukaan ei kummeksu yli viikon taukoja sovittelussa.
Pitää muistaa, että kaikkien liittojen riidat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia. Sovittelijan pitäisi pyrkiä ratkaisemaan ne toisistaan riippumatta. Silloin niitä pitäisi sovitella rinnakkain ja osapuolten lähtökohdista käsin. Jos – ja kun – lähtökohdat ovat samankaltaisia, niin ratkaisukin olisi sitten samankaltainen. Mitään alaa, sopimusta tai sopijaosapuolta ei tule arvottaa toisten yli ja ohi.
En ole sovittelija ja tuskin minusta sellaiseksi onkaan. Minua kuitenkin hämmentää se, että riidoissa on toistaiseksi nähty vain yksi sovintoesitys, Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden välillä. Teollisuusliitto hylkäsi esityksen, joka myötäili työnantajanpuolen tavoitteita.
Sovittelussa looginen seuraava vaihe olisi antaa lähempänä palkansaajia oleva esitys, jonka työnantaja todennäköisesti hylkäisi. Sitten riidalla olisi raamit, joiden keskelle sovitella ratkaisu.
Näin ei ole tapahtunut. Tässä kohtaa en ehkä ymmärrä sovittelijantoimeen liittyvää viisautta, mutta en myöskään sitä, miksi näin ei ole toimittu. Minusta näin toimien prosessi johtaisi väistämättä lopputulokseen.
Hämmennystä herättää sekin, että sovittelija ainoassa sovintoehdotuksessaan julkaisi sivuillaan laskelmia, joilla perusteli esitystään kansantalouden näkökulmasta. Se on varmasti arvokasta, mutta äkkiseltään en ymmärrä, miten tämä suoranaisesti liittyy työriidan sovitteluun. Tämä voi pahimmillaan jopa haitata itse sovittelua.
Hämmennykseni voi olla aiheetonta, mutta kun nyt nähdyn sovittelujen logiikka ei minulle avaudu. Iso porukka neuvottelijoista odottaa tumput suorina parin järjestön tärkeitä kokouksia, tehtaat ovat kiinni ja jäsenet kyselevät, koska te oikein neuvottelette.
Mutta minkä teet, kun Bulevardilla ei tunnu olevan isompaa kiirettä näin joulun alla. Ehkä se hoppu voisi vähitellen olla sielläkin hyväksi, jos ei muuta niin ainakin ajanvarauksessa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
