Digitalisaatiota on käytetty pelottelun välineenä. Se on valitettavaa. Tarvitsemme myös positiivisia uutisia. Esimerkiksi käänne Suomen taloudessa on osin syntynyt hyvistä uutisista, mikä on puolestaan johtanut kulutuksen kasvuun ja parempaan luottamukseen.
Työelämän digitalisaatio- ja robotisaatiouutisilla on tähän asti ollut pikemminkin tulevaisuudenuskoa heikentävä vaikutus. Todellisuudessa kukaan ei varmasti tiedä, mitä tapahtuu. Uuden tutkimuksen mukaan robotit eliminoivat kuusi prosenttia kaikista työpaikoista USA:ssa vuoteen 2021 mennessä. Vuonna 2013 esitetyn arvion mukaan niistä lähes puolet oli vaarassa kadota vuosikymmenessä.
Totuus lienee se, että vaikka keskiluokkaisen työn määrä vähenee, kasvualoilla osajaapula pahenee ja syy jäädä työllistymättä on vanhentunut tai vääränlainen ammattitaito. Kisa huippuosaajista kuumenee ja erityisesti robotiikan asiantuntijat, data-analyytikot, digimarkkinoijat, koodarit ja tekoälyn tuottajat viedään käsistä.
Näillä aloilla insinööri on jo nyt ja tulevaisuudessa vahvoilla. Avuksi voi tulla myös kouluttautuminen. Esimerkiksi Tanskassa työntekijä saa kouluttautua uuteen ammattiin tai päivittää tietonsa vanhasta uuteen jopa työajalla ja työnantajan kustannuksella. Uusiin taitoihin ja tietoihin tähtäävää koulutusta kannattaa Suomessakin vaatia jo nyt ja aktiivisesti. Tekoälyn parempi hyödyntäminen voi tutkimusten mukaan jopa tuplata Suomen talouskasvun.
Suomen työmarkkinoita haukutaan usein liian jäykiksi. Työn hinta on puolestaan liian kova ja irtisanominen liian vaikeaa. Tämä ei ole kuitenkaan totta: jos työntekijän palkka on työnantajalle 1,7-kertainen, se saattaa olla freelancerin kohdalla kaksinkertainen.
Työntekijä saapuu tekemään työtään myös seuraavana päivänä. Freelancerin kohdalla tämä ei ole aina varmaa, ei ainakaan tulevaisuudessa. Robottien tuottamilla tuotteilla tulee olla myös ostajia; ilman niitä talous ei pyöri, eikä voitto kerry väitteiden vastaisesti kenellekään.
Uusia työnmuotoja ei voida vastustaa tai välttää, vaan niiden kautta työllistyviä henkilöitä pitää tukea. Tukea tarvitaan etenkin toiminnan aloittamisessa, laskuttamisessa ja myynti- ja markkinointitaitojen kehittämisessä. Tärkeitä ovat myös mahdollisuudet työkavereihin ja jopa työtilaan esimerkiksi osuuskunnan kautta.
Työtä tekevä yksilö on yhä tärkeä, eikä tämä asia muutu tulevaisuudessa. Digitalisaatio ja robottien tekemä työ voivat muuttaa työelämää myös positiivisempaan suuntaan.
Jos tiede saisi päättää, meillä olisi kuusituntinen työpäivä jaettuna viiteen jaksoon häiriöttömässä, turvallisessa ja tasa-arvoisessa työympäristössä. Välissä olisi kävelylenkkejä ja nokkaunia. Tutkimuksissa paras tuottavuus on saatu aikaan 30 tunnin työviikolla ja joustavaa työaikaa ja työaikapankkia hyödyntämällä.
Työelämän digitalisaatiota ei saa eikä sitä tarvitse pelätä. Siihen pitää varustautua ja sen kanssa pitää oppia elämään. Teemme töitä sen eteen, että insinööreillä on tulevaisuudessakin tavalla tai toisella työtä. Heidän etujaan valvotaan ja heitä tuetaan jatkossakin.
Digitalisaatio tai ei, ihmisten tarve tuntea turvallisuutta ja tasa-arvoa työpaikoillaan ei katoa mihinkään. Niiden rakentamisessa me olemme liitossa mukana, ja siitä työstä hyötyvät kaikki.
Maria JauhiainenInsinööriliiton työsuhdelakimies
