Nordea kertoi yhtiökokouksessaan, että 1 000 työpaikkaa korvataan tämän vuoden aikana roboteilla ja tekoälysovelluksilla. Ymmärrän, miltä kyseisiä työtehtäviä tekevistä tuntuu. Luonnollinen ja oikeutettu ensireaktio on, että automatisaatio vie heidän työpaikkansa.
Kyseessä ei ole mitenkään uuden ajan ilmiö. Samaan tapaan dieselveturien tuleminen rautateille vei työt höyryveturien lämmittäjiltä, traktorien tuleminen pelloille useilta maataloustyöntekijöiltä, sähköiset katuvalot lyhdynsytyttäjiltä tai vaikkapa automatisoidut puhelinvaihteet sentraalisantroilta.
Yhteistä kautta historian työpaikkoja vieneille keksinnöille on, että ne ovat enemmän tai vähemmän insinöörien tekosia – yleensä enemmän. Yhteistä on myös se, että keksinnöt ovat lisänneet tuottavuutta ja sitä kautta koko kansan hyvinvointia. Vaihtoehtona ei olisi ollut jäädä Suomessa höyryvetureihin, hevosauroihin, öljylyhtyihin tai manuaalisiin puhelinvaihteisiin. Silloin olisimme kehitysmaa, emme maa kehityksen kärjessä.
Niinpä aihetta lähestyessä kannattaa hakea hieman laajempaa perspektiiviä ennen kuin vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Hyvänä vaihtoehtona ei ole ollut, eikä ole nytkään, jarruttaa kehitystä, jonka tuloksena nykyisiä ihmisten tekemiä työtehtäviä saadaan teetettyä digitaalisesti tai koneellisesti. Se ei silti tarkoita, etteikö yhteiskunnan ja yritysten pitäisi nykyistä paremmin pystyä tukemaan jokaista yksilöä, jonka työtehtävä katoaa, päinvastoin.
Vasta kun päättävät tahot ymmärtävät ja hyväksyvät jatkuvasti muuttuvan työelämän, ne voivat luoda toimintamalleja tukemaan edellä mainittuja työntekijöitä, joiden pitää löytää uusi tehtävä. Yritysten pitäisikin muuttua siten, että vanhoja työntekijöitä aletaan hyvissä ajoin kouluttamaan sisäisesti uusiin tehtäviin, kun nähdään, että nykyiset työt ovat katoamassa.
Nykyinen ”vanhat ulos – uudet sisään” -käytäntö ei ole kestävä, eikä motivoi työntekijöitä sitoutumaan yritykseen.
Koulutuspolitiikan puolella taas tarvitaan esimerkiksi insinööreille tuttujen ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin uudistus, joka mahdollistaisi nykyistä huomattavasti laajempaa muunto- ja täydennyskoulutusta. Nyt on jo vuosikymmenen verran ollut tiedossa, että enää hyvin harva valmistuva pärjää ensimmäisellä tutkinnollaan eläkkeelle saakka.
Automatisaatio, robotisaatio tai digitalisaatio eivät vie työpaikkoja. Ne luovat työpaikkoja – mutta vain, jos näemme ne uhkien sijaan mahdollisuuksina.
Kalle KiiliInsinööriliiton kehityspäällikkö
