Niinhän siinä kävi, että vanha Nieminen pyyhälsi torstaiaamuna työmaalle naama virneessä kuin Hangon keksillä. Ja virnuilun aiheenkin Sievänen tiesi ennen kuin mies suutaan avasi: siinä liikuttiin jo edellä mainitun kaupungin eli Hangon suunnalla.
Nieminen oli lehdistä lukenut, että Akavassa puheenjohtaja Sture Fjäderille on valinnan yhteydessä rustattu yli seuraavan puheenjohtajavaalin ulottuva työsopimus, mikä takaa miehelle puheenjohtajan palkan eläkeikään saakka, kävi vaalissa miten tahansa.
– Niin että huokeimmalla Fjääderi pääsee, jos tulee vaalissa turpaan. Saa melkein kahdessa vuodessa kolmesataa tonnia käteen tekemättä juuri mitään. Jos nuo keskusjärjestöjohtajat nyt töissä ollessakaan paljon tekemään ehtivät, Nieminen aloitti.
* * *
Saman tien Sieväselle jatkoi, että nyt taitaa mennä meidänkin työmaalla sopimus- ja luottamusmieskuviot uusiksi. Lisää joustoja ja paikallista sopimista, huutavat Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja muutamat poliitikot, mutta siltatyömaalla ei Niemisen mukaan pelätä.
– Olen vähän niin ajatellut, että me hommaamme sieltä sinun keskusjärjestöstäsi Fjääderi neuvottelijaksi, niin eiköhän ala meilläkin menot muuttua saataviksi. Tuntuu olevan sen verran kova ukko neuvottelemaan palkoista ja muista eduista, Nieminen virkkoi.
Ja päälle tuli ikään kuin kaupantekijäisiksi pirullinen virnistys. Ei ole nimittäin vanha kirvesmies koskaan ollut kovin innostunut akavalaisesta edunvalvonnasta, nyt vielä vähemmän. Miten se vanha sanonta naapurin saunan palamisesta menikään?
* * *
Kyllä me kahvikopilla asiaa mietimme perjantaina myös porukalla. Ja jos ei aivan vakavasti niin ainakin astetta vakavammin kuin Nieminen.
Sellaista mietimme, että miksi ei käytäntöä voisi soveltaa ja siirtää vaikka saman tien politiikan puolelle. Ajatellaan nyt eduskuntaa ja poloista kansanedustajaa, jonka työ ja toimeentulo on katkolla joka neljäs vuosi. Tai luottamustoimihan se kansanedustajan pesti on, vähän niin kuin puheenjohtajan pesti Akavassa.
– Niin että säädetään sellainen laki, joka takaa istuvalle kansanedustajalle palkanmaksun jatkumisen seuraavan vaalikauden puoliväliin, kävi vaaleissa miten tahansa, kuului pohdinnan yhteenveto.
* * *
Löysimme äkkiseltään ainakin yhden hyvän perustelun uudistukselle, jonka juhlavasti nimesimme ”Senaattorien työttömyysturvaksi kansan kärttyisää mielialojen vaihtelua vastaan”. Eduskuntaryhmissä olisi vaalikauden loppupuolella paljon rauhallisempaa, kun kenenkään ei tarvitsisi pelätä putoamista ainakaan taloudellisten seikkojen takia.
Mutta siihen tulokseen tulimme, että ei taida moinen laki mennä kovin helposti läpi. Kyllä mediassa nousisi melkoinen äläkkä, jos noin höveliä kädenpuristusta ryhdyttäisiin touhuamaan kansan valituille.
– Ja mitä tuohon sanoisi ammattiyhdistysliike, etenkin Akava, Nieminen kuittasi vielä kerran.
