Aurinkoisista päivistä huolimatta isänmaan yleisurheilutaivaan ylle kasautui tällä viikolla synkkiä pilviä, kun keihäänheittäjä Tero Pitkämäen polvi loukkaantui Paavo Nurmen nimeä kantavissa kisoissa Turussa. Torstaina tuli tieto, että polvi on muuten kunnossa, mutta eturistiside on napsahtanut poikki.
Kahvikopilla ikävää tapaturmaa on totta kai päivitelty. Ymmärtäähän tuon: Suomen yleisurheilun kärki on niin kapea, että se ei kestä ensimmäistäkään takaiskua.
Koska emme ole lääkäreitä saati kirurgeja, mitään varmaa ja lopullista arviota Pitkämäen pojan polven paranemisesta emme uskaltaneet esittää. Pelkäämme kuitenkin pahoin, että ei ole Terosta mitaliheiton heittäjäksi Berliinin EM-kisoissa.
* * *
Yksi nuoremmista kirvesmiehistä ryhtyi kauhistelemaan, miten raihnaisina urheilijaraukat yrittävät jatkaa uraansa. Vaikka lähes kaikki paikat ovat kaputt, miehet ja naiset yrittävät sinnitellä kohti seuraavia arvokisoja.
– Mä sanon suoraan, että jos urheilijat olisivat eläimiä, aika moni laji olisi jo aikoja sitten lopetettu eläinrääkkäyksenä, nuori mies tuhahti.
Lausahdus oli virhe, paha virhe. Puhuja sai vihaisen katseen vanhalta Niemiseltä, joka on urheilumies henkeen ja vereen niin kauan kuin henki pihisee.
– Juu aivan varmaan näin on. Ja pahimmin loukkaantuneet atleetit olisi kuljetettu eläinlääkärille lopetettavaksi, Nieminen tuhahti.
* * *
Onneksi saimme viikolla muutakin ajateltavaa. Pori Jazzin toimitusjohtajan haku ei mennyt aivan putkeen. Asialle oli pantu oikein headhunterit. Haavin tarttui muuan Aki Ruotsala, joka hyvissä ajoin ennen elokuussa alkamaan ajateltua pestiään vastaili maakuntalehden toimittajan kysymyksiin sen verran rouheasti, että työ loppui ennen kuin se ehti alkaakaan.
Kuinka ollakaan, toimittajan kysymykset koskivat seksuaalisia vähemmistöjä, joista vastavalitulla kulttuuritapahtuman toimitusjohtajalla oli varsin konservatiivisia näkemyksiä. Kun takapuoli ei kestä merivettä edes Porissa, lähtöhän siitä tuli alta aikayksikön.
* * *
Vaikka sotkun selvittämiseen ei Porin Jazzin hallitukselta kulunut aikaa vuorokauttakaan, Ruotsalan haastattelussa ehti syntyä sosiaalisessa mediassa muodikas somekohu. Hieno kulttuuritapahtuma oli hetkessä joutua niin tukijoiden, muusikoiden kuin yleisönkin ikiaikaiseen boikottiin.
Nieminen, jonka sukujuuret ovat isän puolelta vahvasti Satakunnassa, oli repiä pelihousunsa, kun kohun aiheuttajasta leivottiin sosiaalisessa mediassa satakuntalaista ja vielä porilaista.
– Ei se vielä tee miehestä porilaista, että ilmoittaa lehdessä olevansa Ässä-fani. Mikä lienee Alahärmästä Merikarvian kautta Poriin eksynyt pellehermanni, hän tylytti.
* * *
Ja niinhän siinä kävi, että jo perjantaina Niemisellä oli antaa omasta mielestään vedenpitävä selitys Pori Jazzia ravistelleelle kohulle.
– Soittelin kotipuolen serkuille ja he kertoivat, että toimitusjohtajan rekrytointia hoitanut headhunter oli jumankauta syntyperäinen raumalainen. Tietäähän sen, miten siinä käy.
– Raumalaiset ovat vuodesta 1966 lähtien kadehtineet maakunnan parasta kulttuuritapahtumaa. Raumalainen rekrytointikonsultti ajatteli, että nyt upotetaan pillipiiparimusiikki kertaheitolla niin syvälle, että sieltä se ei enää nouse. Mutta toisin kävi, virnisteli Nieminen.
