Ovat nuo nykyajan vaatteet ja vermeet ihmeellisiä. Ulkona on paukkupakkanen, mutta niin vaan olemme vuodenvaihteen jälkeen venyneet työmaalle tekemään yhtä sun toista pientä. Eikä ole ollut isommin kylmä, kiitos kerrospukeutumisen, kaiken maailman merinovillakerrastojen ja lämpöhaalarien.
Eivät aivan kaikki ole tietenkään töissä olleet, kun junat ja bussit ovat hyytyneet pakkaseen ja nykyaikaisten autojen elektroniikka ja hienomekaniikka eivät ole kestäneet Pohjolan kylmää talvea. Tai onhan siinäkin kuulemma työtä ollut, kun on yrittänyt hoitaa tien varteen uuvahtaneen ajopelinsä takaisin kotipihaan.
Täytyy myöntää, että pari päivää töitä on tehty hieman soveltaen. Hyvästä vaatetuksesta huolimatta taukoja on pidetty normaalia tiheämmin. Tämä taas tarkoittaa, että vuodenvaihteen tapahtumia on päästy puimaan kohtuullisen perusteellisesti.
* * *
Perjantain virallisella kahvitunnilla Nieminen kyseli, että mahtaako Elinkeinoelämän keskusliitossa linja pehmetä toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen avioitumisen myötä. Sieväseltä oli koko seurapiiriuutinen livahtanut ohi, mutta lähes koko muu joukko osasi oitis vääntää vitsiä Häkämiehen uudenvuodenaaton ”paikallisesta sopimuksesta”.
Paikalla olleet ukkomiehet, eronneet ja karanneet olivat jokseenkin yhtä mieltä siitä, että ei se papin aamen sitten kuitenkaan miestä kovin paljon muuta. Kun kyseessä on vielä avioitumista jo kertaalleen kokeillut entinen kokoomuspoliitikko, voi olla, että Häkämiehen sydämen heltyminen voi hyvinkin jäädä työntekijäpuolelta havaitsematta.
Mutta toki onnea ja rakkautta päätimme toivottaa nuorelle avioparille sekä tammikuun kihlauksen että paikallisen sopimisen hengessä.
* * *
Joku nuorempi kirvesmies selasi älypuhelintaan ja totesi, että näyttää linjan pehmenemistä olevan havaittavissa muuallakin. Jostain verkkolehdestä oli lukenut elinkeinoministeri Olli Rehnin myöntäneen, että ei se SAK:n alkusyksyn tarjous yhteiskuntasopimuksen pohjaksi tainnut huono ollakaan.
Siitähän kahvikopilla riemu repesi. Kyllähän ME tiesimme HETI syksyllä, että SAK:n tarjoukseen on syytä tarttua. Ja mitä julkisuuden kautta käytäviin neuvotteluihin ja takarajoihin tulee, emmekö ME varoitettu niistä jo ennen kesälomia.
Olimme tyytyväisiä paitsi itseemme myös siihen, että työmaakopin konsensuslinjalle alkoi tulla tunnusta ihan ministeritasolta. Tosin myöhään, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.
* * *
Kun suurin innostus oli ohi, vanha Nieminen löi jäitä hattuun ja ilmoitti, että on se nyt hallituksen hyvä yhteishengen tarpeellisuudesta saarnata ja sitä peräänkuuluttaa, kun sen eteen ei ole kuukausikaupalla tehnyt tuon taivaallista.
– Niin että voi olla, että Rehnin ja kumppanien herääminen suomalaiseen työmarkkinatodellisuuteen on myöhässä kuin nurmolaisten hyökkäys talvisodassa, mies sanoi, laittoi karvalakin päähänsä ja poistui pakkaseen.
