Kuinka ollakaan, työmaalla on tällä viikolla puhuttu juhlarahoista. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että kaiken liikenevän ajan olemme käyttäneet sen miettimiseen, mitkä ovat sopivia kolikkoaiheita Suomen olemassaolon sadan vuoden kunniaksi.
Palkanmaksajalle on ehkä syytä kertoa, että vaikka aihe on isänmaalle tuiki tärkeä ja ilmeisen läheinen, työaikaa emme ole pohdinnoille uhranneet. Olemme puntaroineet asiaa vain ja ainoastaan kahvitunnilla puolelta ja toiselta, kuten kolikon kyseessä ollessa hyvin sopiikin.
* * *
Edelleen on hyvin arvattavissa, että työmaan porukassa ensimmäinen mieleen juolahtanut juhlarahan aihe oli historiallinen jääkiekon maailmanmestaruus vuodelta 1995. Päätös syntyi täysin yksimielisesti, ilman keskustelua saati vastaväitteitä.
Siihen se harmonia loppuikin. Kun ryhdyimme miettimään kolikon kuvitusta, kahvikopin ilma oli sakeana hyviä ehdotuksia. Joku halusi kuvaan maalia tuulettavan Peltosen Villen, toinen koko Tupu-Hupu-Lupu-ketjun, joku uhkarohkea rantaruotsalainen Lindströmin Curren.
Niinhän siinä taas kävi, että kahden päivän monipolvisen keskustelun veti yhteen vanha Nieminen. Hän ehdotti, että kyseistä mynttiä pannaan koristamaan lentokoneesta liikuttuneessa tilassa rähmälleen laskeutuva joukkueen johtohenkilö, jonka nimellä ei Niemisen mielestä ole tässä yhteydessä sen enempää syytä ilakoida.
* * *
Kun työmaalla suhtaudutaan jääkiekkoon perin vakavasti, on selvää, että moinen ehdotus veti monen läsnäolijan kulmat kurttuun. Veto oli rohkea, mutta painavat olivat perustelutkin.
– Kolikon kuvitus heijastaa laajemminkin Suomen historiaa. Se voidaan tulkita taiteilijan näkemyksenä väitetystä Kekkosen ajan suomettumisesta ja rähmällään olosta, miten pieni kansakunta nousi itäisen naapurin ikeen ja painostuksen alta läntiseksi urheilun suurmaaksi.
– Ja toisaalta se voidaan myös nähdä kunnianosoituksena sotien jälkeisen ajan ministereille, vuorineuvoksille ja muille pienemmille pampuille, jotka vuosikymmenten ajan saapuivat Seutulaan ulkomaankaupan edistämismatkoiltaan milloin idästä, milloin lännestä itseään säästämättä, lausui taiteellisen inspiraation lähde, kirvesmies Nieminen.
* * *
Herran kuningasidea jäi odotetusti yön yli hautumaan. Arvatenkin käänsimme juhlarahan aiheiden puntaroinnin moisen pyhänhäväistyksen jälkeen kokonaan uusille urille. Esille nousivat muun muassa Lordin Euroviisuvoitto ja Suomen Nobel-palkinnoista toiseksi viimeisin, presidentti Martti Ahtisaaren rauhanpalkinto.
Lordin kolikkoon pääseminen tyssäsi vilkkaan keskustelun jälkeen solistin ulkonäkökysymykseen, vaikka havaittavissa oli myös musiikillisia erimielisyyksiä. Ahtisaari-idean puolestaan torppasi jälleen ikuinen vastarannan kiiski Nieminen kysymällä vienosti, kumpaa olemme kolikkoon ajatelleet, laastaria vai lakerikenkiä.
Tästä suivaantuneena päätimme perjantaina, että meidänkin puolestamme juhlarahan painaminen saa antaa olla. Työmaan nuorin sai tehtäväksi kirjoittaa pohdinnoistamme muistion, joka pitää toimittaa tiedoksi sekä Suomen Rahapajalle että valtiovarainministeri Petteri Orpolle.
