Työmaalla on tällä viikolla ollut tavallista hiljaisempaa. Porukka on kahvitunneilla ollut pääasiassa omissa oloissaan ja ajatuksissaan, melkein jopa allapäin.
Sievänen ehti jo epäillä, että näinköhän kiristynyt ulkopoliittinen tilanne näkyy työntekijöiden mielialoissa, kunnes torstaina kävi ilmi, että kokonaan toisenlaiset ovat hiljaisten miesten murheet.
Kansainvälinen naistenpäivä painaa päälle, ja aika harvalla kuului olevan lahja mietittynä vaimolle tai tyttöystävälle. Moni oli sitä mieltä, ei sitä päivää tälläkään kertaa pelkillä kukkasilla tai suklaarasioilla selätetä, kyllä paketissa pitää olla jotain pysyvämpää ja arvokkaampaa.
* * *
Ei siinä kauaa kulunut, kun työmaakopissa kävi melkoinen puheensorina. Onhan se paljon hedelmällisempää ja antoisampaa, kenties jopa tuloksellisempaa porukalla miettiä vastausta näin vaikeaan kysymykseen.
Kokeneempana miehenä Niemisellä oli nuoremmille vain yksi vinkki, mitä ei ainakaan kannata lahjaksi hankkia tai edes harkita.
– Vaimo muutama vuosi sitten tuskaili joulun jälkeen painonsa kanssa. Niinpä minä ääliö menin ostamaan hänelle naistenpäivän lahjaksi henkilövaa´an. Vaikka laite oli viimeistä huutoa, mukana oli muistia ja kaikkea, huutoahan siitä ensin tuli ja sen jälkeen parin viikon puhumattomuus.
* * *
Sievänen katseli tiistai-iltana puolihuolimattomasti televisiota harrastaen pujottelua kanavalta toiselle. Ylen kakkoskanavalla meni ajankohtaisohjelma, jossa studioon on tuotu iso liuta ihmisiä keskustelemaan keskenään.
Kun yleisön joukosta löytyi muun muassa ministeri Päivi Räsänen ja studiossa puhuttiin juuri sillä hetkellä kotikasvatuksesta, Sievänen ehti harmistuneena ajatella, että taas kerran puhutaan lasten kasvatuksesta, vanhempien ja koulun vastuusta ja niin edelleen.
Mutta ei sentään. Tuota pikaa kävi ilmi, että illan aihe olikin kannabis, tutummin marihuana, hasis tai hamppu. Tämän miedon huumausaineen käytön laillistamisesta puhuivat, eikä siinä mitään, mutta mitä Räsänen siellä teki?
* * *
Politiikan ikiliikkuja Paavo Väyrynen ei petä koskaan. Herra, joka on pyrkinyt melkein mihin vaan, ilmoitti tällä viikolla pyrkivänsä kuninkaaksi.
Heikkohermoisimmat ehtivät jo pelätä valtiomuodon vaihtumista tasavallasta Väyrysen hallinnoimaan monarkiaan, mutta pelko osoittautui aiheettomaksi. Kyse olikin eurovaaleista, joissa aina niin leikkisä Väyrynen pyrkii muun muassa äänikuninkaaksi.
Meneehän siinä varmaan muutama kruunupäisellä Paavon kuvalla varustettu muki taas kaupaksi, mutta muuten ilmeisesti Väyrysen itsensä saama kuningasajatus kuninkaasta kampanjan sloganina ei istu vaaleihin. Eikö demokraattisissa vaaleissa äänestäjä, ei ehdokas, ole aina kuningas?
