Pääsiäistä edeltävää viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Läntisissä kirkkokunnissa sen sanotaan olevan myös kärsimysviikko tai piinaviikko.
Työmaalla viikko on ollut nimensä veroinen. Ei kukaan kärsinyt ole emmekä ole toisiamme sen ihmeemmin piinanneet, miehet ovat vain olleet tavallista hiljaisempia. Kaverit ovat juoneet kahvinsa, muutaman sanan vaihtaneet ja palanneet töihinsä omaan tahtiin.
Ymmärtäähän tuon. Brysselin tiistaiset pommi-iskut toivat kansainvälisen terrorismin askeleen lähemmäksi työmaakoppiamme. Moni meistä on kaupungissa käynyt, sukulaisia tai tuttuja on Belgian pääkaupungissa töissä usealla.
* * *
Kahviporukkamme on mikroesimerkki siitä, mitä terroristit haluavat ja mitä saavat aikaan. Terrorismin tavoite on horjuttaa yhteiskunnan vakautta, levittää pelkoa, saada ihmiset muuttaman käyttäytymistään, yrittää rajoittaa yhteiskunnan vapautta.
Meidän osaltamme raukkamaisten terroristi-iskujen tekijät onnistuivat. Jos ei muuta niin tukahduttamaan työyhteisömme tavaramerkiksi muodostuneen huumorin ja ilon ainakin toviksi.
Kuten vanha Nieminen keskiviikon kahvitunnilla totesi, maailma ei koskaan ole entisensä tällaisen terroristi-iskun jälkeen.
– Ihminen voi kuolla ja hänet voi tappaa niin monella tavalla. Näissä iskuissa voi jäädä eloon, mutta kuolla, hän filosofoi hiljaisella äänellä.
Kukaan ei sanonut moiseen viisauteen mitään, mikä kertoo parhaiten porukan mielialoista.
* * *
Torstaina teimme tavallista lyhemmän työpäivän, olihan tavallaan aatto. Sen päätteeksi päätimme porukalla, että me emme anna periksi kaiken maailman terroristeille.
Joku nuoremmista kirvesmiehistä nimittäin esitti, että palaamme pyhien jälkeen töihin entistä ehompina ja jatkamme siitä, mihin viime viikolla jäimme.
Emme saa antaa periksi alakulolle, peloille tai epäluulolle, hän painotti. Joukko katseli hetken toisiansa ja nyökkäili. Elämä jatkuu, vapaudesta emme tingi ja sitä rataa.
* * *
Samassa yhteydessä Sievänen muistutti, että porukka saa ensi viikolla tulla toimeen ilman ylintä johtoa: Sievänen aikoo pitää talviloman ja matkustaa Lappiin riekonpyyntiin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Suullinen palaute on sen laatuista, että työporukan henkinen palautuminen alkuviikon terroristi-iskuista oli jo hyvässä vauhdissa.