Olemme työkavereiden kanssa katselleet television vaalitenttejä ja tulleet siihen tulokseen, että nykyään poliitikolta vaaditaan ennen kaikkea kovaa ääntä ja kykyä puhua toisen päälle. Studiossa on ollut välillä huutoa ja mekastusta enemmän kuin Porin Ässien perjantai-illan kotipelissä.
Toista se oli ennen vanhaan. Oli silloinkin televisiotenttejä ja ikäviä toimittajia, Salmenin Leif ja Oksalan Pekka ensimerkiksi, mutta ei silloin tarvinnut huutaa. Kysymyksiin vastattiin omalla vuorollaan, välillä hyvinkin hitaasti ja rauhallisesti.
Kahvitunnilla varttuneelta väeltä oli silmänurkka kostua, kun mieleen tuli 1970-luvun vaalitentit legendaarisine juontajineen ja puoluejohtajineen. Oi niitä aikoja!
***
Vanha Nieminen torstaina totesi, että se ääntenkalastelu muutenkin kuin vain vaalitenteissä ollut yhtä huutokauppaa. Käytti esimerkkinä tulevan vaalikauden leikkaustarvetta, niitä miljardeja nimittäin.
Se on Niemisen mukaan niin, että joku on muutama viikko sitten lyönyt pohjalle jonkun luvun, olkoon nyt vaikka miljardi, jota lukua herrat ja rouvat ovat yksi kerrallaan ryhtyneet nokittamaan, vähän niin kuin sököringissä tai jo mainitussa huutokaupassa.
-Vaaleihin on aikaa yli kolme viikkoa ja nyt on jo päästy kuuteen miljardiin. Meinaan vaan, mahtaako valtion budjetti tällä menolla riittää lainkaan, leikataanko enemmän kuin siellä sitä rahaa on, hän päivitteli.
***
Joku nuoremmista kirvesmiehistä katsoi asiakseen tarttua Niemisen vuodatukseen ja rupesi pitämään hänelle talouspoliittista luentoa. Puheenvuorossa vilahteli kestävyysvajetta, velkasuhdetta, velan bkt-osuutta ja Euroopan unionia siihen malliin, että Sievänen arvasi, että tästä ei hyvää seuraa.
Nieminen antoi nuoren miehen sanoa sanottavansa kaikessa rauhassa loppuun, oli hetken miettivinään ja ilmoitti, että kloppien on turha tulla neuvomaan, hän on sentään äänestänyt useissa vaaleissa jo Kekkosen aikana.
Mutta ei korottanut ääntään yhtään, hiljensi nuoremman talousviisaan yhdellä rauhallisesti lausutulla virkkeellä. Siinä olisi ollut opiksi otettavaa monelle kansanedustajalle tai sellaiseksi haluavalle.
***
Sievänen perjantaina kahvitunnilla kyseli, että tietääkö kukaan, mitä ovat twitteräänestykset, joiden tuloksia on esitelty muutamien vaalitenttien aikana. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä; järjestäjä seuraa kyseistä sosiaalista mediaa ja mittaa, kuka tentin osallistuja pärjää parhaiten.
Meille kerrottiin, että vaalit ratkaistaan nykyisin sosiaalisessa mediassa eli somessa. Vaalit voittavat he, jotka ovat ahkeria somettajia, kertovat tulemisensa, menemisensä ja mielipiteensä mahdollisimman monessa kanavassa mahdollisimman mielenkiintoisella tavalla. Ja sen on tärkeää, että patistaa kaverit kehumaan itseään siellä somessa.
Tässä suhteessa vaalikampanjointi oli ennen vanhaan kyllä paljon hankalampaa. Ääniä saadakseen oli kierrettävä ahkerasti ympäri vaalipiiriä, maaseudulla tapetoitava latojen seinät vaalijulisteilla, laitettava maksullista mainosta sanomalehtiin ja niin edelleen.
Jos näin on, on se vaalityö helppoa.
