Työ- ja elinkeinoministeriö on ryhtynyt suunnitelmiensa mukaiseksi rakentamaan suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta. Valmista pitäisi olla vuoteen 2020 mennessä. Kuinka yllättävää, hanke on siunattu nimellä Työelämä 2020.
Sievänen kannattaa kaikkia suomalaista työelämää parantavia hankkeita lämpimästi muutakin kuin vain ajatuksin. Nyt on valitettavasti todettava, että TEMin hanke näyttää menevän poskelleen heti ensimetreistä lähtien.
* * *
Tavallista on, että tällaiset hankkeet polkaistaan käyntiin näyttävällä viestintäkampanjalla. Niin tämäkin on, mutta millaisella!
Tarkkasilmäinen ja paljon liikkuva ihminen on siellä täällä törmännyt hankkeen mainokseen, jossa kehotetaan laittamaan työelämä väärinpäin. Mainoksen mukaan meinaavat laittaa työelämän niin väärinpäin, että maanantaista tulee työviikon paras päivä.
Sievänen on asiaa viikon ajan toisenkin kerran makustellut ja tullut siihen tulokseen, että rajansa sitä on työelämän kehittämisessä. Siinä voi nimittäin saunat jäädä kylmäksi, perheet hajota ja keilakisat jäädä käymättä, jos iso mies alkaa perjantaina itkeä tihuuttaa kivan työviikon loppumista.
Joten eiköhän se ole parempi pitää kiinni perisuomalaisesta, vuosikymmenien perinteestä, että ei maanantai ole ihana, vaan perjantai on työviikon parasta aikaa.
* * *
Olivat sitten löytäneet johonkin opiskelijalehteen Tatun, joka kikkailee erinäköisillä ja -kokoisilla yhteiskunnan heikompiosaisille tarkoitetuilla tuilla niin, ettei tarvitse työn tekemistä paljon miettiä. Tonni siitä kaikkiaan kertyi ja vuokran jälkeen jäi kai nelisensataa laitettavaksi sellaiseen, mitä joutilas ja laiskanpulskea nuori mies elämässään kaipaa.
Kuten arvata saattaa, Tatu sai aikaan pienimuotoisen mediamylläkän sisältäen kauhistelua, ihmettelyä ja valvovien viranomaisten selityksiä. Eikä siinä mitään, kyllä meidän kaikkien on syytä tosissaan pohtia, miten voisimme saada Tatuun ja hänen kaltaisiinsa vähän ryhtiä.
Eihän siitä pitkässä juoksussa mitään tule, jos osa nuorisosta valitsee joutenolon elämäntehtäväkseen. Se on väärin niitä kohtaan, jotka lystin maksavat. Ei kestä takapuoli merivettä, sanoisi Sieväsen mummovainaa tässä kohtaa.
* * *
Surullisinta asiassa on se, että Tatun kaltaisten järjestelmän väärinkäyttäjien esiintulo ja ennen kaikkea tukikikkailulla rehvastelu antaa vettä myllyyn sille kovaääniselle ja hyvin toimeentulevalle joukolle, jonka mielestä koko yhteiskunnan turvaverkko on räjäytettävä taivaan tuuliin.
Sieväsen arkikokemus on, että suuri osa sosiaali- ja toimeentuloturvan varassa elävistä ei roiku järjestelmässä huvikseen. Se ei ole elämäntapa tai omaehtoinen valinta, vaan monessa tapauksessa työttömyyden, sairauden tai muun asian aiheuttama pakkotilanne.
Näille jokapäiväisen toimeentulon kanssa tosissaan painiville ihmisille Tatu teki aikamoisen karhunpalveluksen. Toivottavasti osaa edes hävetä!
