Insinööreillä riitti kysymyksiä kaivoksen toiminnasta.
Avolouhosta ihmettelemässä.
Tehdasalue näköalatasanteelta katsottuna.
Liuotuskasoja, bioliuotuksessa metallit liuotetaan malmista bakteerien avulla.
Malminkuljetusautot odottamassa täyttövuoroaan.
Insinööri-lehti

Itä-Suomen insinöörit Talvivaarassa

Tuskin kukaan suomalainen on viimeisen vuoden aikana päässyt karkuun sanaa Talvivaara. Lähes jokaisella meistä myös on mielipide tuosta tunteita herättävästä kaivoksesta.

Aurinkoisena lokakuisena perjantaina bussillinen itäsuomalaisia insinöörejä suuntasi kohti Sotkamoa ja Talvivaaraa. Mittakaava kaivosteollisuuden suuruudesta alkoi hahmottua jo lähestyessämme varsinaista tehdasaluetta.  Ohitimme valtavat vesialtaat ja näimme ne surullisen kuuluisat kipsisakka-altaat. Talvivaaran vierailun isäntämme, viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kertoi, mitä missäkin on.

Ollaan kaivostoiminnasta tai Talvivaaran kipsisakka-altaista mitä mieltä tahansa, kaivos on merkittävä työllistäjä Kainuun alueelle. Työntekijöitä kaivoksella on viitisensataa, joista ylempiä toimihenkilöitä noin viidennes. Kun yksi kaivoksen työpaikka synnyttää alueella 3 – 4 muuta työpaikkaa, on kokonaistyöllisyysvaikutus lähemmäs 2000 työpaikkaa.

Valtaosa henkilöstöstä asuu Kainuun alueella, mutta työllistämisvaikutus ulottuu myös Pohjois-Savon puolelle. Huomionarvoista on, että Talvivaara on maailman 15. suurin kaivos, ei siis aivan merkityksetön kansainvälisestikään.

Valtavat avolouhokset ja liuotuskasat

Ison ryhmän vieraillessa kaivoksella sitä ei ole turvallisuussyistä mahdollista kierrättää itse tehtaalla. Niinpä itäsuomalaiset insinöörit joutuivat tyytymään yleisesittelyyn ja kiertoajeluun laajalla kaivosalueella. Kokonaisuutena kaivospiirin pinta-ala on 60 km2, josta rakennettujen alueiden koko on tällä hetkellä 20 km2.

Kuusilammen avolouhoksella malminkuljetusautot näyttivät näköalatasanteelta katsottuna pikkuautoilta. Ei ihme, sillä ne ryömivät kymmeniä metrejä syvemmällä louhoksen sen hetkisellä pohjalla.

Kuljetushihnoja murskeen kuljettamiseen prosessin eri vaiheissa on alueella kilometreittäin. Metallien erottelemista hoitavat liuotuskasat näyttivät valtavilta korotetuilta jalkapallokentiltä.

– Mielenkiintoisinta päivässä oli kokonaisuuden hahmottaminen. Alue on paljon suurempi kuin televisiosta on saanut kuvan.  Malmin louhinta ja jalostaminen metalleiksi on myös prosessina insinöörin näkökulmasta hyvin mielenkiintoinen, varkautelaiset Osmo Rissanen ja Heikki Korhonen vetivät vierailun anti yhteen.

Apua, kipsisakka-allas vuotaa!

”Hallitusti uuteen nousuun” on Talvivaaran vuoden 2012 vuosikatsauksen teema. On itsestään selvää, että kaiken tapahtuneen jälkeen ympäristö- ja imago-ongelmia ei voida sivuuttaa.

Viestintäpäällikkö Nissinen esittelikin tuloksia päästömittauksista ja kävi läpi median yhtiön mielestä yksipuolista uutisointia viimesyksyisten ongelmien jälkeen.

– Miten erilaisen kuvan toiminnasta voikaan saada mediasta ja itse kaivokselta. Ehkä totuus toiminnasta ja ympäristövaikutuksista on jossain siellä puolivälissä, pohti kuopiolainen Kimmo Heinonen.

– Hienoa, että Talvivaarassa on nyt satsattu tiedotuksen määrään ja avoimuuteen. Vain siten luottamus kaivokseen voidaan palauttaa, Korhonen kiteytti päivän annin.

 

Teksti: Marjo Nykänen, Insinööriliitto
Kuvat: Esa Tuovinen