Lentokoneita käytettiin kotimaassa sodankäynnissä jo itsenäistymistä seuranneen sisällissodan aikana. Punaisten puolella lensi venäläisiä koneita, ja valkoiset saivat Ruotsin kautta ensimmäisen oman lentokoneensa tiedustelukäyttöön. Ruotsalainen kreivi Eric von Rosen maalautti toimittamaansa koneeseen oman sukuvaakunansa, ja siitä tuli Suomen ilmavoimien symboli.
– Sininen hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus kauan ennen kuin natsit ottivat hakaristin symbolikseen, muistuttaa Suomen ilmavoimamuseon johtaja Kai Mecklin.
Insinööriliitto järjesti eilen illalla jäsenille virtuaalisen näyttelykierroksen Jyväskylän Tikkakoskella sijaitsevaan museoon. Kalvosulkeisten sijaan Mecklin järjesti opastuksen Teamsin välityksellä virtuaalimuseon kautta.
Koneet tippuivat kesken toimituksen
Koneet pysyivät näyttelyssä paikoillaan, mutta puheissa oli vauhtia. Ilmavoimien historia on täynnä vaarallisia tilanteita, myös rauhan aikana.
Varhaisimpien konemallien lentäminen oli itsessään jo niin vaarallista, että tilatuista lentokoneista osa putosi matkalla. Sisällissotaan ehtinyt konekin tuli lopulta kappaleina junakuljetuksella Mänttään, jossa se koottiin jälleen.
Sisällissodan jälkeen ilmavoimien ensimmäiset koneet hankittiin Ranskasta, joka oli alkujaan ilmailun edistynein maa. Käyttöohjeet aiheuttivat kuitenkin ongelmia, koska suomalaiset eivät osanneet ranskaa eivätkä ranskalaiset osanneet kääntää kieltä.
– Näillä koneilla tehtiin pakkolaskuja lähes päivittäin. Moottoreiden kanssa oli jatkuvia ongelmia, eivätkä pilottienkaan taidot olleet kovin hyviä.
Ammuttu ampui ampujan
Talvisodassa Suomella oli käytössä yhdysvaltalaisia Brewster-pommikoneita, joita pidetään ilmailun historian suurimpana epäonnistumisena. Yhdysvallat veti konemallin pois operatiivisesta käytöstä heti ensimmäisen ilmataistelun jälkeen, mutta Suomessa konemallilla onnistuttiin saavuttamaan ennätysmäisen korkea pudotussuhde.
Yksi erikoisimmista tilanteista jatkosodan aikana oli, kun lentäjä Ohukainen oli kyseisellä konemallilla palaamassa tehtävältä takaisin omien puolelle. Takaa tuli neuvostohävittäjä, joka ampui Ohukaisen konetta. Moottori pysähtyi ja koneen nopeus hidastui dramaattisesti. Hyökkääjä suhahti koneen ohi, ja Ohukainen sai ennen putoamista ammuttua pudottajansa takaapäin alas.
– Se on tiettävästi toiseksi ainut tapaus, jossa alas ammuttu lentäjä ampuu oman ampujansa alas, Mecklin kertoo.
Ohukainen selvisi maastosta lopulta omien puolelle.
– Kiire oli kova, koska hänellä oli häät seuraavalla viikolla.
Suihkukoneet kehittyivät
Sotien jälkeen Suomi valmisti harjoitushävittäjiä itse. Omat Vihuri-koneet saivat huonon maineen, koska niillä sattui paljon onnettomuuksia ja kuolemia. Osin syynä oli ohjeistuksen vastainen käyttö.
– Lennettiin enemmän tai vähemmän luvatta ja tehtiin taitolentoliikkeitä tyttöystävän kodin yläpuolella ja tiputettiin vahingossa kone alas ja henki pois, Mecklin tiivistää.
Varsinaiset uudet suihkuhävittäjänsä, Vampiret, Suomi hankki Isosta-Britanniasta. Niiden aseistus oli kuitenkin vaatimaton. Myöhemmin Suomi sai Neuvostoliitosta Mig-hävittäjiä.
Vuonna 1972 Suomi sai Draken-hävittäjiä, jotka ylittivät äänennopeuden ja pystyivät ampumaan ohjuksia kohti vihollista ilman näköyhteyttä. Draken on ilmavoimamuseon tuorein kone.
Puolustusvoimien nykykalustoa esitellään kesäkuun 15. päivänä Vaasan ilmailunäytöksessä. Insinööriliitto on mukana tapahtumassa.
Teksti: Janne Luotola
Kuvat: Börje Hielm /Suomen ilmavoimamuseo
