Työmarkkinoilla liikutaan kohti lisääntyvää paikallista sopimista, mutta miten? Toiset uskovat hitaan kiiruhtamisen viisauteen, toiset viittä vaille vallankumoukseen.
Nyrkkeilyn sääntöjä aikanaan kehittänyt Queensberryn markiisi olisi ollut ylpeä tavasta, jolla Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula ja Insinööriliiton neuvottelujohtaja Petteri Oksa ottivat sanallisesti mittaa toisistaan aamuisessa Porissa.
Aiheena oli paikallinen sopiminen, paikka Suomalainen Klubi ja tilaisuus Satakunnan Yrittäjien ja Satakunnan Insinöörien yhdessä järjestämä Suomalaisen yrittäjän päivän aamiaisbrunssi. Tilaisuuden tarkoitus oli etsiä eväitä ja näkemyksiä paikalliseen sopimiseen.
Vanha on vanha
Matsin ensimmäiset minuutit oli pyhitetty Makkulalle, joka hoiti oman osuutensa rutiinilla. Kuviot oli hyvin harjoiteltu, sanoma tuttua: 1970-luvulla syntynyt työmarkkinajärjestelmä on vanhentunut käsiin, järjestäytymättömien yritysten ja työntekijöiden syrjintä on lopetettava, yrityksille on annettava vapautta sopia huomattavasti nykyistä enemmän.
Makkulan työmarkkinoiden mallimaa löytyi – yllätys, yllätys – Saksasta, jonka 2000-luvun työmarkkinareformeja hän kehui estotta. Tueksi löytyi talouden tunnuslukuja, kuten kohonnut työllisyysaste ja alentunut rakennetyöttömyys.
– Saksalla menee nyt hyvin, Makkula iloitsi.
Käsittelemättä jäi Hartz-reformien varjopuolet, kuten minijob-työt, työssäkäyvien kasvanut köyhyysriski ja järjestelmän myötä uhkaava vanhuusköyhyys.
Oksan puolustus nojasi luottamuksen vaatimiseen. Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta, pelkästään siitä puhuminen ei riitä. Luottamus syntyy tekojen ja kokemuksen kautta. Luottamuksen tueksi tarvitaan vielä taitoa ja tahtoa, aitoa halua sopia ja osaamista sopimusten tekemiseen.
Debattivaiheen pisteet Oksalle
Debattivaiheessa Oksa pääsi vauhtiin. Hän ei ymmärtänyt, miksi Suomen juhliessa sataa vuottaa lähes puolta nuoremmasta työmarkkinajärjestelmästä yritetään väen väkisin leipoa aikansa elänyttä.
– Katsokaa ympärillenne. Suomessa on paljon vanhoja instituutioita. Ei asiaa voi julkistaa huonoksi vain sillä perusteella, että se on vanha, hän sivalsi.
Saman tien Oksa tyrmäsi väitteen, etteikö suomalaista työmarkkinajärjestelmää olisi kehitetty viimeisen viiden vuosikymmenen aikana. Hän kehotti kuulijoita vertaamaan eri vuosikymmeniltä olevia työehtosopimuksia toisiinsa.
Oksa muistutti myös periaatteesta ”ne päättävät, joita asia koskee”. Valittamisen sijaan voi vaikuttaa esimerkiksi liittymällä oman alansa työnantajaliittoon.
Hänen mukaansa aitoa paikallista sopimista ei vastusta kukaan.
– Kun seuraan julkista keskustelua, välillä kyllä tuntuu siltä, että siitä puhuvat eniten he, jotka siitä vähiten ymmärtävät, Oksa sanoi ja viittasi politiikan puolelta tulleisiin puheenvuoroihin.
Hänen mielestään on selvää, että paikallinen sopiminen lisääntyy ja työehtosopimusjärjestelmässä tapahtuu muutoksia.
– Minä haluan kehittää järjestelmää pienin askelin. Joillekin se ei vain tunnu kelpaavan, Oksa totesi.
Teksti ja kuvat: Jari Rauhamäki, Insinööriliitto