Työkyvyttömyyseläkkeelle ajautuminen, perhevapaalta työttömyyskortistoon putoaminen ja vaikeudet työn sovittamisessa muuhun elämään ovat sudenkuoppia, joihin työurien keskivaiheilla liian usein törmätään. Ne haastavat työterveyshuollon ja työnantajat tehostamaan ja uudistamaan toimintatapojaan.
Työkyvyttömyyseläkkeellä on Suomessa yli 250 000 henkilöä. Se on iso ongelma, jonka kustannukset yhteiskunnalle ovat yli kolme miljardia euroa vuodessa.
Työterveyslaitos on tutkinut yhdessä Tampereen yliopiston ja Eläketurvakeskuksen kanssa tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön ennenaikaiseen ajautumiseen ulos työelämästä.
– Tärkein peruste on sairaus, joko tuki- ja liikuntaelinten tai mielenterveyden, kertoo tutkimuksen tekijä Päivi Husman.
Työkyvyttömyys on kuitenkin usean tekijän summa. Vaikeimpien tapausten taustalla on moniongelmaisuus ja puutteet jo varhaislapsuudessa. Erityisesti mielenterveysongelmat ovat yhä tabu ja häpeä, eikä niistä voi puhua julkisesti.
– Kun viimeinen tuki työpaikalta loppuu, se lannistaa ja vie uskon tulevaisuuteen.
Myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneiden 25-59-vuotiaiden vastauksista käy ilmi erityisesti vanhemman ikäpolven periksiantamattomuus.
– On haluttu sinnitellä, vaikka apua olisi pitänyt hakea jo ajat sitten, Husman kertoo.
Tutkimukseen vastanneiden eläkkeelle hakijoiden mielestä prosessi ei toimi halutulla tavalla. Näin henkilö putoaa helposti virallisten toimijoiden väliin.
– Vastauksista saa sen vaikutelman, että kokonaisprosessia ei hoida kukaan, Husman toteaa.
Hänen mielestään tukiverkostojen luomisessa ja hakuprosessin helpottamisessa on paljon parantamisen varaa.
Perhevapaalta joustavasti työelämään
Perhevapaa on pitkä, keskimäärin noin puolentoista vuoden poissaolo työelämästä. Vuosittain noin 65 000 lasta on kotihoidon tuen piirissä. Useimmiten heitä hoitaa äiti, sillä vain 2 600 isää nostaa kotihoidon tukea.
Palaaminen työelämään ei ole kaikille auvoista. Siihen vaikuttavat erityisesti asema työmarkkinoilla ja koulutuksen taso. Vähemmän koulutusta saaneet naiset ovat pitempään vanhempainvapaalla, sillä jopa 72 prosentilla heistä ei ole työsuhdetta odottamassa.
Korkeakoulututkinnon suorittaneet naiset siirtyvät työelämään nopeasti vanhempainvapaan jälkeen. Heillä on useimmiten voimassaoleva työsuhde.
Työterveyslaitoksen Perhevapaalta työelämään -projektia vetävän Salla Toppinen-Tannerin mielestä työelämään palaamisen tiellä on monia riskitekijöitä.
– Onko työpaikkaa, johon palata, miten lapsen hoito järjestyy, entä työmatkat ja -ajat, hän luettelee.
Perhevapaalta työelämään -varhaisryhmätoimintaa on kokeiltu kuudessa eri kaupungissa ja saadut kokemukset ovat myönteisiä. Ryhmissä päivähoidon edustajat ovat yhdessä vanhempien kanssa käyneet läpi työelämään siirtymisen pullonkauloja.
– Työhön paluun suunnitelmallisuus, muutostilanteiden hallinta sekä työn ja perheen yhteensovittaminen ovat puhuttaneet eniten, hän kertoo.
Työn imu auttaa jaksamaan
Työn imun on todettu lisäävän yksilön motivoituneisuutta ja sitoutumista työhön, terveyteenkin se vaikuttaa. Samalla se vähentää työhön leipääntymistä, eroaikeita ja stressiä.
– Työn imua kokevat yli 44-vuotiaat ajattelevat harvoin eläkeasioita, kun sen sijaan harvoin työn imua kokevista jopa puolet ajattelee niitä, sanoo asiaa tutkinut Lotta Harju Työterveyslaitokselta.
Tätä voisi hänen mielestään miettiä, kun puhutaan työurien pidentämisestä.
Parhaimmillaan työhyvinvointi on Harjun mukaan innostusta ja tyytyväisyyttä. Haasteet kuuluvat mielekkääseen työhön eivätkä johda työuupumukseen.
Innostuksen spiraali -tutkimuksessa kävi ilmi, että työ antaa voimavaroja, kun se on itsenäistä, selkeätä ja siitä saa palautetta. Työyhteisö voi olla voimaannuttava, jos sen ilmapiiri on ystävällinen ja huomentakin sanotaan.
Teksti: Ilona Mäenpää, Insinööriliitto