Ensimmäistä kertaa elämässäni havahduin siihen, että ehkä minäkin voisin olla sairaanhoitaja. Pääsisin ainakin vauhdikkaaseen alkuun, muodollisesti. Ylen toimittaja nimittäin paljasti, että kolmen ammattikorkeakoulun avointen opintojen kurssin saattoi suorittaa tekoälyn avulla. Toimittaja ei tuntenut alaa lainkaan eikä ollut opiskellut verkkotentissä kysyttäjä asioita mutta pääsi läpi viiden opintopisteen kursseista.
Yksi kursseista oli lääkehoidon kurssi, mutta yhtä hyvin kurssi olisi voinut olla tekniikan alalta. Ammattikorkeakoulut, joiden tenttikäytännöt narahtivat alttiudesta vilpille, kouluttavat myös insinöörejä.
Entuudestaan olemme saaneet välillä lukea terveydenhuollon epäonnistumisista, kun hoidettava on kuollut väärään lääkeannokseen. Jos annostelu jätetään tekoälyllä laskettavaksi, ammattilaisen luotettavuus saattaa kärsiä entisestään.
Pitää olla myös tehtäviä, joissa pitää käyttää tekoälyä.
Pahaa jälkeä kehitys voi aiheuttaa samalla tavalla tekniikan alalla. En haluaisi kuvitella, että esimerkiksi Italian taannoinen siltaromahdus toistuisi Suomessa, kun insinööri olisi ulkoistanut laskelmansa arvaamattomalle keskustelubotille.
Tekoäly itsessään ei ole paha asia. Päinvastoin, se voi tehostaa oikeiden laskelmien tekoa ja parhaimmillaan voi myös olla luotettavampi kuin erehtyväinen ihminen. Tekoälyn luotettava käyttö edellyttää kuitenkin ammattilaiselta perusosaamista, jota ei voi saavuttaa ulkoistamalla opintojaan ja työtään koneelle.
Ammattikorkeakoulujen alttius vilpille ja tenttien läpäisemiselle ilman osaamista johtuu varmasti osittain resurssien puutteesta. Rahoitus on niistetty melkein kuiviin, ja lisää saa vain tuottamalla opiskelijoille opintopisteitä. Tällä kannustimella ei parane opetuksen laatu, suomalaisten osaaminen eikä kansantalouden tila.
Kokeisiin on esitetty jo aiemmin liikennevalomallia, joissa eri värisymboleilla määritettäisiin, milloin tekoälyn käyttö vastaamisessa on kiellettyä, sallittua ja milloin pakollista. Toteutus vaatisi lähitenttejä, jotta tekoälyn käyttämättömyyttä voitaisiin luotettavasti valvoa.
Hyvässä kurssikokonaisuudessa on mielestäni myös tehtäviä, joissa pitää käyttää tekoälyä. Sellaisissa vastauksissa pitää odottaa, että tulokset ovat laajempia kuin mihin pelkällä perinteisellä perehtymisellä asiaan voi saavuttaa tai mihin pelkällä peruspromptaamisella voi päästä. Opiskelija voisi eksplisiittisesti esitellä tekoälyn vastauksia, analysoida sitä ja jalostaa vastausta pidemmälle.
Jotain täytyy tehdä uusiksi, ettei tarvittavaa pätevyyttä tai tutkintoa voi saada ihan pystymetsästä. Ei minusta olisi sairaanhoitajana hyötyä, jos ainut, mitä todella osaisin, olisi naputella tietokonetta.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja