Nuoret ja yli 55-vuotiaat ovat työmarkkinoilla keskenään erilaisia ryhmiä, joihin samat työllisyyskeinot eivät pure. Insinööriliitto esittää ryhmille omia, niille räätälöityjä työllisyyskeinoja, joiden avulla nuorten ja yli 55-vuotiaiden työllisyys voidaan nostaa vähintään samalla tasolle muun työikäisen väestön kanssa.
Nuoria auttavat muun muassa opintotuen tulorajojen maltillinen nosto, oppisopimuskoulutuksen lisääminen ja Ohjaamo-toiminnan kirjaaminen lakiin.
– Tämä helpottaa tiedonkulkua monialaisessa yhteistyössä ja luo kriteerit yhtenäiselle toiminnalle. Samalla toiminnalle syntyy riittävä tuki ja ohjaus kaikkialle Suomeen, sanoo Insinööriliiton erityisasiantuntija Miihkali Härkönen.
Hänen mukaansa oppisopimuskoulutuksen käytön lisääminen on hyvä keino nostaa nuorten työllisyyttä ja turvata jokaiselle nuorelle toisen asteen tutkinto. Yhdeksältä opintokuukaudelta opintotukea nostavan opiskelijan vuositulorajan nostaminen nykyisestä 12 000 eurosta 18 000 euroon parantaisi opiskelijoiden taloutta selvästi.
– Korotus on merkittävä, mutta vain harvalla opiskelijalla on mahdollisuus lukuvuoden aikana päästä yli tulorajan.
Osa-aikatyö parantaa työssä jaksamista
Insinööriliitto esittää, että yli 55-vuotiaiden työllisyyttä parannetaan muun muassa osa-aikatyön lisäämisellä ja urakatsauksilla.
Työuran keskivaiheilla urakatsauksessa työntekijän työuraa ja osaamista tarkastellaan ammattilaisten ja vertaisryhmän tukemana. Työntekijä laatii suunnitelman, jossa huomioidaan työkyky, työhyvinvointi ja valmiudet varautua työelämän muutoksiin.
Suomessa osa-aikatyön käyttö on harvinaisempaa kuin suurimmassa osassa Euroopan maita, ja käyttö on Pohjoismaista matalinta. Suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan joustavuutta erityisesti vapaaehtoisen osa-aikatyön tekoon.
– Ikääntyvien työhyvinvointia ja työssä jaksamista voidaan parantaa lisäämällä osa-aikatyön mahdollisuuksia, sanoo ekonomisti Paavo Hurri Insinööriliitosta.
Kulut isot, vaikutukset vähäisiä
Liitto pohti monenlaisia työllisyyskeinoja. Listalla oli myös työnantajamaksujen alentaminen, joka karsiutui pois hintavuuden ja tehottomuuden takia.
– Työnantajamaksujen alentaminen esimerkiksi 50 prosentilla ikääntyneiden, 60–64-vuotiaiden osalta on todella kallis. Tämä voisi maksaa noin 400 miljoonaa euroa vuodessa, jos toimi kohdistettaisiin yksityisellä sektorilla työskenteleviin, Hurri arvioi.
– Toisaalta työllisyysvaikutus jäisi arviolta melko pieneksi, joten työnantajamaksujen alentaminen ei ole keinona kannattava pienen vaikutuksen ja suurten kustannusten takia.
Teksti: Kirsi Tamminen
Kuva: Shutterstock
