Satunnaisuutta on monenlaista, eikä se ole sattumaa. Satunnaisuutta voidaan tuottaa tietoisesti monella tavalla, ja aito sattuma voi olla kuluttajan kannalta pettymys.
Pääsiäismunien yllätysten sekoittaminen on prosessi, jolla voidaan tavoitella esimerkiksi sitä, että jokaisena pääsiäisen päivänä jokaisesta munasta kuoriutuu ulos eri lelu. Ei vaikuttaisi satunnaiselta, jos jokaisessa munassa olisi sama lelu tai jos munista löytyisi tietyt yllätykset peräkkäisinä sarjoina.
Yllätysten sekoittamistavan merkityksen ymmärtää ehkä pettymysten kautta. Itseäni harmitti lapsena, kun halusin Kinder-munista tiettyjä eläinhahmoja, mutta niitä oli vaikea saada. Toisaalta halpisbrändien muniin harmistuin siksi, että peräkkäisistä munista saattoi tulla sama lelu.
Kinder-munissa 150 lelua
Pääsiäismunatehtaat eivät juuri kerro munien tuotantoprosessista. Kinder-munien italialainen valmistaja Ferrero vastaa Insinööri-lehden kysymykseen sekoituksesta, että tavoitteena on lelujen tasainen jakautuminen. Munat esisekoitetaan erillisessä automatisoidussa laitoksessa ennen kuin ne lähetetään suklaatehtaalle lopullista pakkaamista varten.
Vastauksen perusteella voimme olettaa, että toista samanlaista lelua ei kannata toivoa samasta erästä.
Kindereissä on yli 150 erilaista lelua, mutta niiden keskinäisistä suhteista yritys ei kerro. Jos jokaisen lelun määrä on yhtä iso, kahden munan ostajan todennäköisyys saada samat yllätykset on noin 0,7 prosenttia. Mahdollisia kahden lelun yhdistelmiä on noin 22 500.
Kotimaassa myydään monia muita pääsiäismunia, kuten Koiramäki- tai Muumi-munia. Useat brändit valmistaa italialainen Mon Désir, joka ei pyynnöstä huolimatta kertonut valmistusprosessista. Brändit omistava Alfmix kertoi tuotteista sen verran, että yllätysten määrä vaihtelee eri brändien välillä.
Sama lelu voi tulla peräkkäin
Varovasti voidaan olettaa, että Kinder-munat jakautuvat suhteellisen tasaisesti ja siten sattumaan on vaikutettu. Sen sijaan muissa merkeissä sattumaan ei ole välttämättä vaikutettu, jolloin lelut saattavat noudattaa enemmän aitoa satunnaisuutta. Tämä tarkoittaa, että joku jossakin päin maailmaa jonakin hetkenä voi ostaa montakin munaa, joista paljastuu peräkkäin turhauttavasti sama yllätys.
Ehkä lelujen jakautuminen muistuttaa arpavoittojen jakautumista. Yhteydenotto Veikkaukseen vahvistaa yhden asian: arpavoittoja ei hajauteta maantieteellisesti tai ajallisesti. Lisäksi arvan ostaja tuo oman ennalta-arvaamattomuutensa peliin, kun hän valitsee tarjolla olevista arvoista omansa. Voitot jaetaan arpoihin painovaiheessa. On siis tällä perusteella mahdollista, että sama henkilö ostaa monta päävoittoa putkeen samasta paikasta samaan aikaan.
Kysyn satunnaisuuden tuottamisesta myös Aalto-yliopistosta, mutta siellä aihetta ei ole tutkittu. Jos yksi tavoitettu professori vastaisi itse tuotannosta, hän yhdistäisi erilaiset leluerät tehtaalla ja sekoittaisi vielä yhdistetyn erän. Kun suklaamunan kuorten puolikkaat yhdistettäisiin, hän valitsisi koneellisesti satunnaisen lelun kunkin munan sisään.
Käytännössä nämä ylimalkaiset vastaukset antavat olettaa, että sattumaa säännellään Kinder-munissa mutta ei välttämättä muissa. Muiden brändien munat voi ostaa kerralla kaupasta eikä se vaikuta todennäköisyyteen, tuleeko munista samoja leluja vai erilaisia. Halvassa munassa lienee vähän eri yllätysvaihtoehtoja, ja siksi todennäköisyys saada sama yllätys on kalliimpaa suurempi.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: Arkadij/Mostphotos
