Töölön sokeritehdas kuvattiin täydessä toiminnassa vuonna 1908.
Insinööri-lehti työelämä

Tehdastyö katoaa kaupungista

Työpaikat vetivät ihmisiä ensin kaupunkeihin. Sitten ihmiset alkoivat työntää työpaikkoja ulos kaupungista.

Rannikkokaupungissa asuu 65 000 asukasta, ja tulijoita riittää enemmän kuin asuntoja. Tehtaita nousee asutuksen reunamille. Teollisuustyöntekijöitä kirjataan jo 6 700 ja työnantajia yli 500. Töitä tarjoavat muun muassa tiilipolttimo, sokeritehdas, panimo, tupakkatehdas, posliini- ja fajanssitehdas sekä konetehdas.

Olemme vuoden 1890 Helsingissä. Mielikuvissa maan pääkaupunki saattaa olla virastojen ja hienon herrasväen täyttämä kaupunki, mutta mukaan mahtuu koneita, työläisiä, rasvaa ja hikeä.

Helsingin teollinen historia ja palvelutalouden yleistyminen ovat muutosta, joka näkyy viiveellä muualla maassa.

Sokeri loppuu huipulla

Teollisuuden kasvuvauhti näkyy Helsingin kaupunginkanslian tilastoissa vuodesta 1884 eteenpäin. Tilaston alussa teollisuuden työpaikkoja eli työnantajia on 316 ja työntekijöitä 3 600. Vuosisadanvaihteeseen mennessä työnantajien määrä kaksinkertaistuu ja työntekijöiden määrä kolminkertaistuu. Kasvu jatkuu läpi itsenäistymisen ja sotien. Se tuntuu melkein rajattomalta.

Vasta vuonna 1965 näkyy, että teollisuuden aika kaupungissa on ohi. Sokeritehdas lopettaa toimintansa keskellä pääkaupunkia, Töölönlahden rannalla, yli vuosisadan toiminnan jälkeen. Samana vuonna päättyy myös vanhin teollisuustyöpaikkojen määrää kirjaava tilasto.

Tehtaan ja tilaston loppu ovat symbolinen vedenjakaja teollisuuden muutama vuosi aiemmin alkaneelle alamäelle pääkaupungissa. Tilaston loppumisvuonna teollisuuden työnantajia on kaupungissa reilu tuhat ja työntekijöitä vajaat 55 000. Asukkaita on puoli miljoonaa. Suurelle väestölle kaavoitetaan lisää tilaa, ja työpaikat saavat väistyä.

Teollisuustyöpaikkojen vanhoja ja uusia tilastoja ei voi suoraan verrata keskenään, koska toimialojen luokkia muutetaan useaan otteeseen ja hallinnolliset rajat laajenevat historian saatossa kauemmaksi keskustasta.

Päällimmäinen sanoma eri aikojen tilastoista on joka tapauksessa selvä: teollisuuslaitos toisensa jälkeen häviää kaupungista.

Käyrät heijastelevat valtakunnallista kehitystä. Esimerkiksi vuosina 2007–2017 teollisuustyöpaikkojen määrä on vähentynyt noin neljänneksellä koko maassa lähes 400 000 työpaikasta vajaaseen 300 000:een. Helsingissä kehitys näkyy uudessa tilastossa jalostusalan työpaikkojen määrässä, johon luetaan mukaan teollisuuden työpaikat.

Osa juurtuu maisemaan

Kokonaan teollisuus ei Helsingistä katoa edes uudella vuosituhannella, ja historiallisesti arvokkaat tehdasrakennukset muuttuvat osaksi kaupunkikuvaa.

Kantakaupungin tuntumassa, Hernesaaressa, sijaitsee kolmella vuosisadalla toiminut telakka. Jäänmurtajista tunnettu yritys on nykyään nimeltään Helsinki Shipyard.

Pitäjänmäellä pyörittää tuotantoaan yli satavuotias ABB:n tehdas, jossa valmistetaan muun muassa aurinkovoimaloiden tekniikkaa.

Vallilassa levittää kahvin tuoksua ympäristöön Meiran paahtimo. Se sijaitsee Teollisuuskadulla, joka on jäänyt teollisuusalueena torsoksi suureellisesta nimestään huolimatta. Samoin on käynyt Tehtaankadulle, jolle ei lopulta noussut ensimmäistäkään tehdasta.

Helsingin väkiluku on kasvanut vuodesta 2006 yhtäjaksoisesti tuhansilla vuodessa. Työpaikkojen määrä kaupungissa ei ole kasvanut väestön tahdissa. Yhä useampi helsinkiläinen joutuu matkustamaan muihin kuntiin päästäkseen töihin. Helsingistä pendelöivien määrä kasvoi vuonna 2017 jopa kuusi prosenttia.

Lue lisää: Helsingin kaupungin elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva kertoo Insinööri-lehdessä, millaista teollisuutta Helsinki nykyään tavoittelee rajojensa sisäpuolelle.

Katso kuvaesitys Helsingin teollisesta historiasta ja työpaikkojen nykytilanteesta:

Teksti: Janne Luotola
Kuva: I. K. Inha / Suomen valokuvataiteen museo