It-yhtiö Solita teki viime vuonna ensimmäisen yrityskohtaisen työehtosopimuksensa. Tietoalalla ei ole enää yleissitovaa työehtosopimusta, ja yritys halusi päättää henkilöstönsä asioista yhdessä.
Oman työehtosopimuksen taustalla oli hallita itse palkankorotusten aikataulua. Työehtosopimuksessa ei sovittu suoraan korotusprosenteista, vaan siitä, milloin ja millä perusteella ne määritetään. Lopulta työnantaja korotti palkkoja euromääräisesti eikä prosentuaalisesti.
– Meillä on talossa tarvetta nostaa junnujen palkkoja enemmän kuin sennujen. Jos olisimme nostaneet palkkoja prosentuaalisesti, isopalkkaisten työntekijöiden palkat olisivat nousseet euromääräisesti enemmän, Solitan Suomen-henkilöstöjohtaja Terhi Jaakonsaari kertoo.
Työehtosopimusta tehtiin helmikuusta kesäkuuhun, ja sen työ hajautettiin useisiin työryhmiin. Mukana tekemässä oli kymmeniä työntekijöitä, ja liittojen neuvottelijat tukivat neuvotteluissa luottamushenkilöitä.
Solitan työehtosopimus on yksi yrityskohtaisen sopimisen tapausesimerkki, joka edustaa tänään julkistetun Teollisuuden palkansaajat TP:n selvityksen tuloksia. Selvitys kartoitti työntekijöiden ja työantajien näkemyksiä yrityskohtaisen työehtosopimuksen tekemisestä metsäteollisuuden ja tietoalan yrityksissä.
Tietoalalla kilpaillaan työehdoilla
Sekä työnantajista että työntekijöistä enemmistö oli tyytyväisiä yrityskohtaiseen sopimiseen. Kummankin osapuolen edustajat kokivat saaneensa tavoitteitaan lävitse.
Toisaalta 34 prosenttia vastanneista ei kokenut yrityskohtaisella sopimisella olleen hyötyä verrattuna valtakunnallisen työehtosopimuksen sopimiseen.
Tietoalalla yritykset näkevät työehtosopimuksen kilpailutekijänä, jolla voidaan houkutella työntekijöitä muista yrityksistä.
– Tietoalalla liittoon tulee soittoja, että kun noilla on tuollainen työehto, voisimmeko ottaa sen myös meille. Sitten kysytään vielä perään, voisiko meillä olla jokin sellainen ehto, jota muilla ei vielä ole, YTN:n tietoalan pääneuvottelija Minna Anttonen kertoo.
Kysely tehtiin niille yrityksille, jotka ovat tehneet työehtosopimuksen. Suurin osa kahden alan yrityksistä ei ole tehnyt omia työehtosopimuksia kaikkien henkilöstöryhmien kanssa.
Työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajat eivät julkistustilaisuuden paneelikeskustelussa kommentoineet suoraan, mitä tapahtuu niissä yrityksissä, joissa yhteistä tahtoa tai osaamista sopimiseen ei löydy. Anttonen pitää sopimuksen tekemistä kuitenkin helppona.
– Siinä voi käyttää copy-pastea. Voi googlata hyvän työehtosopimuksen ja muuttaa yrityksen nimen, ja aika pienillä muutoksilla siitä saa valmiin oman työehtosopimuksen.
Metsäala karsastaa sopimuksia
Metsäteollisuuden edustajat antoivat heikommat arviot neuvottelujen tuloksista kuin tietoalan edustajat. Osa esimerkiksi luottamushenkilöistä koki painostusta neuvottelujen yhteydessä.
Kaikilla metsäteollisuuden alan yrityksillä on työehtosopimukset työntekijöiden kanssa, joillakin toimihenkilöiden kanssa mutta ylemmillä toimihenkilöillä ei kenelläkään. Osassa yrityksistä on tosin sopimus, joka kattaa kaikki henkilöstöryhmät. Nämä noin 70 yritystä ovat pieniä sahoja, höyläämöitä tai levytehtaita.
Tietoalalla on vain yksi henkilöstöryhmä, ja jokaisessa yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa on mukana koko talon henkilöstö. Anttonen uskoo, että tämä voi helpottaa sopimista.
Maan hallitus valmistelee yrityskohtaisen sopimisen helpottamista myös yleissitovalla kentällä. Vaikka yrityskohtainen sopiminen on kovassa huudossa, kummassakin on omat etunsa. Pitkällä aikavälillä on vaikea nähdä, mitä tapahtuu.
– Työehtosopimukset lähenevät tietoalalla toisiaan, ja jossakin vaiheessa työnantajat varmaan huomaavat, että koska heillä on melkein samanlainen sopimus kuin muilla, he voisivat tehdä yhteisen sopimuksen. Sitten meillä onkin kohta jälleen yleissitova työehtosopimus, Anttonen ennustaa.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
