Aalto-yliopiston emeritusprofessori Matti Pohjola esitti tänään Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n tilaisuudessa keinot, joilla Suomen talous saadaan kuromaan kiinni kilpailijamaiden etumatkaa.
Pohjola kirittää etenkin valtiota lisäämään tutkimus- ja kehitysmenoja neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Julkiset investoinnit ja satsaukset innovaatioihin ja osaamiseen ovat yksityisiä tehokkaampia.
– Tutkimuksen ja kehittämistoiminnan verotuet ovat hyvä keino, mutta kone-, laite- ja muut investointituet eivät ole perusteltuja, hän tarkentaa.
Lainaraha on nyt halpaa, mikä tekee ajan otolliseksi isoihin parannushankkeisiin.
– Alhaisten korkojen oloissa kannattaa tehdä tuotavuutta kasvattavia infrastruktuuri-, t&k- ja koulutusinvestointeja, Pohjola ohjeistaa.
Kandit siirtyvät töihin
Koulutetun työvoiman tarjontaa pitää Pohjolan mukaan lisätä korkeakoulujen sisäänottoa kasvattamalla ja lisäämällä jatkuvaa oppimista. Hän ei ota kantaa koulutusaloihin, kuten insinööritutkintojen määrään. Koulutusohjelmat eivät pysy työelämän muutosten vauhdissa.
Pohjola ohjaa korkeakouluja tuottamaan kandidaatin tutkintoja. Työelämään päästyään he voivat päivittää osaamistaan puolentoista vuoden maisterintutkinnolla.
– Kun siirretään resurssit maisteriohjelmista kandin tutkintojen tuottamiseen, ei tarvita nykyistä rahoitusta enempää.
Ihmisten ammatillista ja alueellista liikkuvuutta on helpotettava, jotta työmarkkinoilla oleva kohtaanto-ongelma saadaan ratkaistua.
Ruotsi viilettää kärjessä
Pohjola vertaa Suomea Ruotsiin. Vuonna 2018 kummassakin maassa työntekijät tekivät keskimäärin yhtä paljon töitä. Ruotsissa työllisyys oli hieman korkeampi, mutta suomalaisten tekemät runsaammat työtunnit kompensoivat eron kokonaan. Silti Suomen bkt asukasta kohden oli vain 89 prosenttia Ruotsin luvusta.
– Käytännössä se tarkoittaa, että me teemme vähäarvoisempia tuotteita kuin Ruotsi.
Ruotsin talouskasvu syntyy pitkälti tietointensiivisissä markkinapalveluissa. Ne ovat palveluita, jotka tuottavat tietoa ja joilla tarvitaan muita aloja enemmän koulutettua työvoimaa. Ne keskittyvät informaation ja viestinnän, ammatillisen, teknisen ja tieteellisen toiminnan sekä rahoituksen ja vakuuttamisen aloille.
– Ruotsissa Ericsson nähdään palveluyrityksenä. Suomessa Nokia käsitetään tehdasteollisuutena, Pohjola vertaa.
Tietointensiivisten markkinapalveluiden osuus arvonlisäyksestä ovat kasvaneet Suomea enemmän myös Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Suomen elinkeinorakenne perustuu yhä vertailumaita enemmän teollisuuteen.
Ideat vauhdittavat kasvua
Tuottavuuden kasvu on Pohjolan mukaan voimakkainta investoitaessa ideoihin. Se merkitsee esimerkiksi teknologian kehittämistä. Tuottavuus kasvaa myös investoimalla työvoiman osaamiseen mutta vain vähän investoimalla kiinteään pääomaan, kuten laitteisiin tai rakennuksiin.
Tehdasteollisuudessa työn tuottavuus on kasvanut, mutta kun tuotteiden vienti ei ole juuri kasvanut, tuottavuuden kasvu on johtanut henkilöstön vähentämiseen. Sen sijaan palvelut ovat kasvattaneet työn tuottavuuden lisäksi työpaikkojen määrää.
Suomen työllisyys on kasvanut viime vuosina nopeasti. Tämä ei kuitenkaan innosta Pohjolaa, koska iso osa uusista työpaikoista on syntynyt matalapalkkaisiin palveluammatteihin. Työvoima tulisi Pohjolan mukaan saada siirtymään matalan tuottavuuden aloilta korkean tuottavuuden aloille.
– Ainoa järkevä strategia on saada palkat ylös, ja se tulee tuottavuuden kautta. Tuottavuuden kasvu luo hyviä työpaikkoja, hän tiivistää.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
