Energiateollisuudessa asiantuntijat työskentelevät yrityksissä, jotka tuottavat, hankkivat, siirtävät ja myyvät sähköä, kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä sekä tarjoavat niihin liittyviä palveluja.
Alan taustaryhmän puheenjohtajana toimii pitkän linjan energia-alan toimija Harriet Katajisto. Hän työskentelee Fortum Asiakaspalvelu Oy:ssä; työura alkoi 1980-luvun loppupuolella yrityksessä nimeltä Espoon Sähkö.
Luottamusmiesuraakin Katajistolla on takana jo yli kolme vuosikymmentä. Muutoksia alalle mahtuu, kuten koko suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa.
– Ylemmät toimihenkilöt työskentelevät itsenäisemmin kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta samalla edut ovat vähentyneet, Katajisto pohtii.
– Nykyään asiantuntijat ovat enemmän omillaan, ja tarvittavaa apua ei aina löydy läheltä, hän kuvailee muutosta.
Katajisto korostaa, että tietoa on valtavasti, ja sitä on osattava etsiä paremmin kuin ennen. Työnantajan mielestä asiantuntijat ovat hyvin koulutettuja ja löytävät riittävästi tietoa omin päin.
– Nykyisin ylemmällä toimihenkilöllä on oltava verkostoja, joita ei vielä oletettu olevan 1990-luvulla.
Erilaiset vaatimukset saattavat tuoda ylimääräistä stressiä monelle asiantuntijalle.
Koko henkilöstöstä kohti tiimikohtaisia ohjeita
Omasta työympäristöstään Katajisto kertoo, että aikoinaan työnantajan kanssa sovittiin yhteisesti kaikkia henkilöstöryhmiä koskevista asioista. Nykyään työnantajapuoli karsastaa yleisohjeita ja haluaa, että organisaation eri tasoilla sovitaan oman ryhmän asioista.
– Hyvää on se, että tämä tuo joustoa. Toisaalta loukkaavaa erilliskohtelua voi helposti ilmetä riippuen esimiehistä.
Katajisto kuvaa esimerkkinä ajankohtaista sovittavaa asiaa eli etätyötä.
Konsernitasolla ohjeistetaan asiantuntijoille esimerkiksi määrätty määrä konttoripäiviä viikossa. Kuitenkin eri liiketoiminnoissa ja tiimeissä sovelletaan ohjetta niiden omasta näkökulmasta. Siinä voi olla riskinä, että eri toimintojen esimiesten näkemykset laittavat henkilöstön eriarvoiseen asemaan.
Yksilö edellä yhteisön sijaan
Nykyään vastine työnantajalle tehdystä työstä on enemmän suoriteperusteinen. Katajisto viittaa etenkin palkankorotuksiin ja bonuksiin. Aiemmin tavoitteet olivat yhteisöllisiä, ja niissä henkilöstö auttoi toinen toistaan. Nyt tavoitteet ovat enemmän yksilökohtaisia alalla kuin alalla.
Yksilölliset tavoitteet heijastuvat myös siihen, että työntekijöiden välillä on entistä vähemmän solidaarisuutta.
– Tänä päivänä työpaikoilla mitataan kaikkea, mikä ei sinänsä ole huono asia. Mutta aina ei ole helppoa mitata ylemmän toimihenkilön suoriutumista, ja välillä mittareiden laadinnassa ei onnistuta.
Arvostusta henkilöstölle
Hyvää kehitystä luottamusmies näkee siinä, miten työnantajat pyrkivät oikeasti sitouttamaan henkilöstöä avaamalla yritysten tavoitteita. Monilla työpaikoilla työnantaja näkee vaivaa sen eteen, että työntekijät ymmärtävät tavoitteita ja sinne pääsyä sekä sitä, mitä itse kunkin pitää tehdä, jotta tavoitteisiin päästä.
Harriet Katajisto arvostaa omaa alaansa esimerkiksi sen tähden, että ala on ollut suhteellisen vakaa työpaikkojen suhteen ja mielenkiintoisia tehtäviä on riittänyt koko uran aikana.
Teksti: Kirsi Tamminen
Kuva: Annika Rauhala
